torstai 20. joulukuuta 2012

Usein kysyttyjä kysymyksiä


Halusin koota vastauksia kysymyksiin, joita Sonan kanssa kohtaamme jatkuvasti. Luvassa siis kootut selitykset :D


Miksi juuri chihuahua?

- pieni koko -> Asuntomme Jyväskylässä ei koolla kerskaile, joten pieni koira oli meille must. Halusimme, että koira pystyy touhuamaan ja juoksentelemaan sisälläkin. Matkustamme jatkuvasti, joten lisäksi autossa ja junassa matkustaessa pieni koira on helppo, joko omassa pienessä matkustusboksissaan tai sylissä. Pienelle koiralle on, ainakin meidän perhe- ja ystäväpiirissä, myös helpompi tarvittaessa löytää hoitopaikka.

Seinät kaatui päälle, mutta omaa mökkiä ei jätetä :)
11/2012
- luonne -> Halusimme reippaan, eloisan koiran, joka viihtyy sekä sylikoirana että mukana kaikissa touhuissamme; seurakoiraluonteen. 



- aikaisemmat positiiviset kokemukset chihuista -> Erityisesti Samin äidin Lucy-chihu on hauska persoona! 

- ulkonäkö -> Vastustamaton hörökorva! Suloinen ilme.


- lyhyt karva -> Itse olisin ehkä kuitenkin halunnut pitkäkarvaisen, mutta koska Sam halusi lyhytkarvaisen ja vietämme paljon aikaa Pieksämäellä sekä hänen että minun kotona, saivat molempien vanhemmat myös äänestää karvan pituudesta. Hävisin äänin 1-3, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lyhytkarvainen chihuahua ;) En tosin ole enää ollenkaan pahoillani tästä, sillä Sonan turkki on todella helppo - karvaa ei lähde paljon, helppo pitää puhtaana kaikilla keleillä, helppo pestä, helppo harjata...


- rotukoira -> Jotta tietäisimme edes suurinpiirtein, minkälainen tuleva koira on luonteeltaan, kooltaan ja vieteiltään. Näyttelyissä handlerina pyörineenä halusin myös koiran, jota voi käydä kehässä näyttämässä ;)


Rölli Joensuussa 5/2012
Nomi Jyväskylässä 11/2011















 



 
Mistä tulee nimi "Sona"?

Halusimme nimen, joka ei tule vastaan ihan joka päivä! Sam halusi, että nimi liittyy jotenkin musiikkiin - minä halusin, että nimi on kaksitavuinen ja helppo sanoa. Sona onkin lyhenne sonaatista, ja tämän nimen keksittyämme olimme varmoja, että tämä on oikea nimi pienelle chihutytölle. Googlasimme nimeä varmistaaksemme, ettei se tarkoita mitään epämääräistä millään kielellä, ja saimme tietää, että Sona tarkoittaa kultaa Intian sanskritin kielellä. Sehän sopi meille hyvin, kultakimpalehan tämä pentu on :) Ja vielä hieman kullanvärinenkin ;)
Muita merkityksiä Sonalle: http://en.wikipedia.org/wiki/Sona

Sona 2kk, 7/2012

Mitä ja miten usein Sona syö?

Jos se itse saisi päättää, niin paljon ja usein! Pentuna Sona söi Royal Caninin minien penturuokaa. Pari ensimmäistä päivää ruokaa oli tarjolla koko ajan, mutta tuntui, ettei pentu malta tai ymmärrä mennä itsenäisesti syömään. Siispä järjestimme ruokailun ensin vähän aikaa neljä kertaa, sittemmin kolme kertaa, päivässä. Ruoka on alusta asti ollut aina puoli tuntia tarjolla ja jos se ei siinä ajassa kelpaa, se otetaan pois. Noin kuukausi sitten ruoka ei enää maistunutkaan niin loistokkaasti kuten aikaisemmin, joten noin viikko sitten vaihdoimme ruokailurytmin kahteen kertaan päivässä. Nyt ruoka maistuu taas hyvin, ja Sona on ylipäätään oppinut hyvin syömään annetussa ajassa. Noin viisikuisena vaihdoimme Nutro Choicen Mini Chicken -aikuisruokaan kasvattajan kehoituksesta. Nutro Choice on maistunut Sonalle yhtä hyvin kuin Royal Canin, mutta mielestäni Sonan silmät ovat vuotaneet ruuan vaihdoksen jälkeen vähemmän. Lisäksi Sonan turkki oikein kiiltää eikä siitä lähde paljoakaan karvaa - toki tähän vaikuttaa sekin, että Sonan pentukarva vaihtui aikuiskarvaan. Tosi tyytyväisiä ollaan Nutro Choiceen kyllä oltu. Nutron nappula on lisäksi sopivan pieni Sonan syötäväksi, muttei niin pieni, että se nieleskelisi niitä pureksimatta ensin. Maitohampaita pudotettuaan Sona söi vähän aikaa raksut vedellä pehmennettyinä, mutta normaalisti raksut kyllä raksutellaan ihan kovina - maistuu paremmin ja tekee hyvää hampaille :) Nameina Sona syö lähinnä Hau Hau-merkin ankkafilettä, kanakierrettä, kanasiivuja tai tonnikalapaloja, lisäksi joitain muitakin satunnaisesti. Mitä enemmän nameja, sitä vähemmän oikeaa ruokaa -tasapaino on meillä säilytettävä, sillä Sona pyöristyy helposti. 



Miten Sona tarkenee talvella?

Ilman vaatteita - huonosti! Kun lämpötila on nollan paikkeilla, laitetaan joko neulepaita tai talvimantteli päälle, ja kun pakkasta on lähemmäs kymmenen astetta, laitetaan lisäksi tossut jalkoihin. Kun pakkasta on parikymmentä astetta, laitetaan neulepaita talvimanttelin alle lisälämmitystä tuomaan :) Ulkoilut ovat myös melko lyhyitä kovalla, kylmällä tuulella tai yli 10-15 asteen pakkasella. Toki ulkoilun pituus riippuu myös pennun vauhdista - mitä kovempaa se pinkoo, esimerkiksi koirakaverin kanssa tai pallon perässä, sitä pitempään se tarkenee ;) Tälle viikolle on luvattu jopa kolmenkymmenen asteen pakkasia, joten siinä tapauksessa varmaan käydään vain nopeasti piipahtamassa pihalla vaatteet päällä ja ollaan lämpimässä sisällä... Sateella sademantteli pitää Sonan kuivana ja melko puhtaana kurastakin.

Talvitamineissa


Paljonko Sona painaa?

10-viikkoisena meille saapuessaan Sona painoi 900 grammaa, josta paino on noussut nykyiseen suurinpiirtein kahteen kiloon. Hyvä taskukoko ;)


P.s. Kommentoi ja kysy lisää! :)

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Huhhuh!


Huh siksi, että yhdistelmä englanninsetteri & chihuahua onnistui ihan mukavasti! ;) Kaikenlaista hullua minä keksinkin tehdä...
Sona lienee samaa mieltä, hullu omistaja... ;D 
Siispä, tapasimme Flickan heidän takapihallaan - otin Flickan lyhyeen hihnaan ja päästin Sonan vapaaksi. Sona kirmasi pitkin pihaa, Flicka puolestaa höntysi Sonan perään. Lopulta Sona kuitenkin uskaltautui minun luokse ja hyppäsi syliin, josta sitten uskaltautui hieman nuuskimaan Flickaa. Jos Flicka tuli liian lähelle, Sona komenti heti murisemalla ja ihan haukahtamallakin. Siedätyshoitoa Sonalle ;) Sitten nappasin molemmat mukaan ja lähdimme kävelylle. Alku oli, arvatenkin, puhdasta kaaosta! Sona ei halunnut kävellä ollenkaan Flickan kanssa, Flicka riekkui innoissaan sekä lenkistä, minusta että koirakaverista, ja minä yritin rauhoittaa Flickaa ja toisaalta rohkaista Sonaa. Yllättävän nopeasti Flicka kuitenkin rauhoittui kulkemaan oikealla puolellani, mieluummin tietysti vähän edellä, ja silloin Sona uskalsi kipittää perässä :) Pakkasta oli 15 astetta, joten kiersimme vain korttelin ympäri, etteivät tytöt paleltuisi. Setteri-Flicka on pakkasella herkkä erityisesti tassuistaan, tosin tällä kertaa se oli niin innoissaan, että tuskin edes huomasi kylmää :D Lisäksi Flicka tietysti päätti vaihtaa karvansa juuri ensimmäisten pakkasten tultua ja on tällä hetkellä aivan bikineissä. Tämä on tyypillistä Flickalle, aina loppusyksystä/alkutalvesta se heittäytyy aivan kaljuksi ja sitten palelee pakkasessa... Sonalla oli takki ja tossut jaloissaan, ja reipasta vauhtia kun mentiin, niin tuntui tarkenevan ihan mukavasti. Välillä Flicka kääntyi taaksepäin katsomaan Sonaa ja yritti haastaa pentua leikkiin, mutta kielsin tiukasti, sillä Sona ei lämmennyt ollenkaan Flickan leikkiyrityksille. Alkukaaos oli oikeastaan ainut tyttöjen aikaansaama kaaos, ja sen jälkeen pieni lenkki oli oikeastaan ihan miellyttävä :)

Kävelyn jälkeen menimme vielä kaikki yhdessä sisälle, jotta Sona oppisi sietämään Flickaa paremmin ja paremmin. Flicka oli hienosti rauhassa sisällä, ensin minulla hihnassa, mutta lopulta otin sen pois, sillä Flicka vain makoili tai istuskeli lähistöllä. Sona istui ensin Flickan omistajan, Karin, jalkojen juuressa turvassa ja tutkiskeli keittiön pöydän alusen, mutta uskaltautui sitten minun syliini Flickan viereen :) Namit eivät oikein maistuneet Sonalle, ja Flickalle piti pöristä heti, kun se tuli liian lähelle. Flicka oli onneksi tosi fiksu, ja uskoi Sonan komentamista, eikä enää sen yhden kerran jälkeen yrittänytkään tulla liian lähelle. Hieman ihmeissään setterityttö kyllä oli mokomasta kirpusta, joka vielä komentaakin niin napakasti... Kun Flicka vetäytyi kauemmas torkkumaan, Sona uskaltautui tutkimaan ja kierteli ympäri olohuonetta. Namitkin alkoivat taas maistua ;) Otetaan pian uusiksi, tästä tämäkin ystävyys lähtee :) Kuvia arvatenkaan ei ole, sillä minulla oli kädet aivan täynnä pientä ja isoa koiraa!

Huh, mikä reissu!

tiistai 18. joulukuuta 2012

Lumi-iloa!


Sona pääsi eilen kyläilemään Nomin luona. Sisäpainien ja -leikkien lisäksi kaverukset pääsivät kirmaamaan vapaana Annelin pihassa, johon pienet tassut aurasivat useita uusia pieniä polkuja ;) Näiden kahden meno on välillä ihan päätöntä - hassuinta oli, kun molemmat loikkasivat juoksuhepulien lomassa umpihankeen ja sitten rämpivät kaulojaan myöten lumessa! Nomilla tuntui olevan hieman enemmän järkeä tämän suhteen, mutta Sona loikki kyllä tosi syvälle lumeen... Parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) Sonasta näkyi vain hörökorvat ja häntä ;) Harmi, että oli pilvisen harmaata, mutta kuvia kuitenkin...


Kolmevuotias komistus :)

Nomin vuoro vähän tökkiä Sonaa ;)

Ja Sonan vuoro jälleen juoksuttaa Nomi umpihankeen :D

"Pysy nyt aloillasi" komentaa Nomi ;)

Onkohan Sona koskaan ollut ihan näin luminen? :D

Reippaasti umpihankeen vaan!

Hyvin pääsee, eikä edes palella, kun vauhti on niin huima!

<3

"Mites tässä näin kävi" tuntuu Sona ihmettelevän :)

Luminen oli kyllä Nomikin :)

Illalla kävimme vielä moikkaamassa Eijaa ja Rölliä :) Sonan ja Röllin leikit ovat enemmänkin puruluiden kuljettelua ja varastelua, pusuttelua sekä peräkkäin juoksemista - ihan hyvä, koska kaksikiloisen ja yli kymmenkiloisen painiminen voisi olla aika hurjannäköistä!

Tänään aion testata setterin järkevyyttä ja lähteä ulkoilemaan, edes vähän, Flickan ja Sonan kanssa! Flicka on aikaisemmin ollut niin innoissaan Sonasta, että vaikka Flicka ei hauku pennulle, niin Sonaa on jännittänyt, kun yli parikymmentä kiloa setteriä riehuu sen edessä :D Ehkä ihan ymmärrettävää pienen koiran perspektiivistä? Saa nähdä mitä tästä ulkoilusta tulee...ehkä tulen myöhemmin korjailemaan tätä tekstiä "En tiedä mikä hulluus minuun iski, mutta..." -muotoon, mutta toivottavasti ei tarvitse :)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Riiviöintiä kotona ja kylässä

Kun ikkunasta on tällainen näkymä, niin eihän siinä voi muuta kuin ottaa kameran käteen ja kirmata mahdollisimman nopeasti pihalle koiran kanssa! Ei tosin tapahtunut tänään, vaan aikaisemmin joulukuussa.


Sona oli yhtä innoissaan kuin minä, kunnes huomasi, miten paljon lunta rannassa on! Ei sinne päässytkään juoksemaan tuosta vain... Raivasin meille harjan kanssa pienen polun rantaan ja siiseli kipitti kuuliaisesti perässä.



Nyt alkaa olla kylmä ja tossutkin on jo täynnä lunta!
 Ei auta Sona, eteenpäin vain!

Laiturille astiko? kauhistelee Sona :D
Kyllä Sona, laiturille asti!

Harjailin vähän laituria esiin, Sona ihmetteli lumen määrää... Heti kun totesin, että lähdetään takaisin, viipotti Sona pitkälle kohti kotia :)

Ala tulla jo! komentaa Sona
 Portaiden yläpäästä ehti kuitenkin vähän kurkkia naapureiden pihaan... :D

Riemuhepulit etupihalla saadessaan Sona hukkasi toisen tossunsakin...
Ihan vähän vaan juoksin ja umpihankeen hyppelin, en ymmärrä mihin se tossu on voinut tippua!
Tossu onneksi löytyi ja pääsi takaisin Sonan tassun suojaksi siksi aikaa, kun harjailin lunta vähän etupihallakin.
Kotivahti :)
 Reissun jälkeen uni maistui makoisasti...



<3
 Kunnes rauhallisen hetken jälkeen alkoi riiviöinti...


Ai enkö saa kaivaa?

Takuulla kaivan!

Mitään en oo tehny väärin -ilme ;D


Ääääää!

Yhtään en ole riehunut, vaan ihan chillisti tässä tilannetta seuraillut...

Kukkuu!
 Sonan kanssa ei kyllä tule tylsää, hupsu pentu :)

Eilen sunnuntaina kävimme Sonan kasvattaja-Marikan luona kyläilemässä. Sonalla oli ollut, ainakin sen mielestä, ihan tylsä aamu, kun kukaan ei ollut ehtinyt sen kanssa leikkimään, joten riemu repesi kun Sona pääsi koirakavereiden kanssa touhuamaan :)
Riiviöinti alkakoon!
Meuhkaamista pomeranian-Saran kanssa :)


Sara & Sona
Joustaa, joustaa... ;D
Sara-söpöläinen, ihme kyllä paikallaan tässä kuvassa :)
Sona kyttäämässä sohvan alla, josko Sara kävelisi vaikka ohi, niin saisi haastettua sitä taas vähän leikkiin ;)
 Lissu-äippä oli myös menossa mukana, tosin antoi nuorison peuhata lähinnä keskenään.
Sona tuntuu taas kovasti punertuneen äitiinsä verrattuna... En pistä pahakseni, hyvä väri :)
Suloinen Lissu <3
Kiitos Marika viimeisestä, ihana että saatiin taas käydä :) Sonaa oli kuulemma hyvin nukuttanut, kun kävimme illalla katsomassa Hobitti-elokuvan ihan 3D:nä... Hyvin kyllä minuakin olisi torkututtanut, sen verran eeppisen pitkä leffa täynnä loputtomia taistelukohtauksia...