Vierailija

Meidän uusi vuosi alkoi näin leppoisasti...

Mutta saatiin me heti vuoden alkuun jännitystä, nimittäin Sonan kasvattajan Ilona-chihu kylään lomailemaan :)

Söde, eikö?

 Sonaa tuppasi alkuun vähän huolestuttamaan, että jääkös tuo meille?? 

  

Kaveria piti kytätä tosi tarkasti!

Kunnes ihan rupesi väsyttämään...

Ilonakin löysi nopeasti itselleen sopivan paikan...

…ja otti huolettomat nokoset :)

Uuvuttavaa olla vahtikoira!

Jyväskylässä opeteltiin lisää yhdessäoloa, välillä teki kovin tiukkaa Sonalle! Sillä on selvä "ainoan-koiran-syndrooma", joten asioiden jakaminen oli sille jatkuvaa opettelua! Itsehillintää ja toisen sietämistä. Herkkujen jakaminenhan on ihan ylivoimaista. Lelujen jakaminenkin ottaa tiukille. Sohvan jakaminen se vasta työlästä onkin. Eteisen jakaminen sentään onnistui heti, ja kuvan jakaminen myös :D Ihailkaa:

Heti toisena iltana chihuset nukkuivat kerällä vierekkäin sängyllä, joten Sonan sietokyky kyllä venyi, mutta hiljalleen. Yhdessä lähdettiin tietysti myös chihutapaamiseen! Siellä Sonalla ei ollut mitään ongelmaa, eikä muutenkaan ulkona, vain meillä kotona - Sonan reviirillä!

Tytöt yhdessä häiriköimässä Hugon näyttelytreenejä :D

Yhteiskuvakin saatiin aikaiseksi :) 

Ilona patsasteli herkkujen toivossa ;) 

Tässä Hugon näyttelytreenejä häiriköi tyttöjen lisäksi myös Sulo! Hugo-parka, koskaan ei saa harjoitella rauhassa :D

Sona tapasi myös pienen pienen Bellan <3

Ilona puolestaan ihastui Figaroon ja innostui ihan leikkimään :D

Korvaton koira

Viikon lopulla pystyttiin jopa jakamaan tyyny! Vähän huolissaan Sonan piti olla, mutta kuitenkin koko ajan paremmin. Viimeisenä aamuna oli lähellä, ettei Sona antanut pusun Ilonalle ;) 

Tää on niin kaunis <3

Chihulaisia siellä, chihulaisia täällä...

Nöpönenä

Hih!

Hiljalleen näistä olisi kyllä saanut varmasti hyvät toverukset, mutta meidän harmiksi Ilona ei suostunut olemaan hiljaa kaksin kotona Sonan kanssa. Kyseessä ei ollut eroahdistuskoira, mutta ehkä muutos oli kuitenkin liian äkkinäinen ja olisi vaatinut pidemmän sopeutumisajan. Harmillisesti minulla oli kuitenkin pakollisia luentoja seuraavalla viikolla, joten Ilonan kotiin jättäminen olisi kenties ollut melkoisen äänekästä ja siis kerrostalossa mahdotonta… Tämä viikko opetti Sonalle kuitenkin tosi paljon, olisi saanut kyläily jatkua pitempäänkin! Sonan pinna olisi saanut venyä vielä vähän :D

No, uusia juttuja kohti!