Tuusniemen ryhmänäyttely 23.2.

Lauantaina 23.2. suunnattiin matka Tuusniemelle. Pari vuotta sitten paleltiin lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa, tänä vuonna onneksi ei ollut kuin muutama aste pakkasta ja sisällä hallissa oli ihan mukavan lämmin :)

Ennen kehää piti taas jännittää...

Tuomarina oli hollantilainen Jo Schepers, jolla olen joku vuosi takaperin käyttänyt Flicka-englanninsetterin. Herra käsitteli settereitä silloin tosi kauniisti, ja samoin nyt chihuahuoita! Ymmärsi pentuja, ja kävi ihan kyykkyyn matalaksi, jotta ei säikyttelisi pieniä. Mukava, rento tuomari! :)

 Sona käyttäytyi heti reippaammin kuin viikko aikaisemmin Jyväskylässä :) Touhusi innokkaana kehän ulkopuolella, mutta rauhoittui ravaamaan ja seisomaan kehässä - ihana pentu! Varmuutta ja kokemusta tarvitaan tietysti lisää, mutta ylpeä sai fiksusta pennusta olla :)

Nyt kun vielä handleri ehtisi nopeammin reagoimaan ja monitoimisi ensin hihnan piiloon ja sitten polven tai molemmatkin maahan... Pitää opetella tätä kirppua nyt kunnolla handlaamaan!

 Arvostelu näytti tältä: "8 months. Very good looking young bitch. Very good in type. Good total look. Good rounded head and well placed ears. Dark round eyes. Very good neck. Good topline and tail. Straight legs and good feet. Good coat and condition. Well shown. Good mover. Very promising."

Tuloksena aivan mielettömän hieno PEK-1 VSP-pentu! Arvostelukin on aivan ihana!

Kyllä kannatti lähteä :)

Tämä olikin sitten Sonan viimeinen pentuluokkakäynti, sillä 28.2. Sona täyttää 9kk ja siirtyy siis junioriluokkaan. Kevään näyttelyitä jo suunnitellaan... ;)

ROP-pentu Siruliinun Magnificent Illusion
VSP-pentu Duppy Zahara Sun
tuomari Jo Schepers

Onnelliset! :)

Lopuksi vielä palkintoposeeraus :)

 Ps. Ihana Nomi oli hienosti AVO ERI-2! Viimeinen serti jäi vieläkin saamatta...aijai...

Katsaus

Vuoden viimeisenä päivänä lienee sopiva hetki katsahtaa sekä taakse- että eteenpäin. Vuosi 2012 oli meille aivan ikimuistoinen, saapuihan Sona kotiimme 5.8. Pitkä pohdinta ja harkinta sai vihdoin päätöksen, kun pieni chihuahua lähti mukaamme. Toiveet pienestä koiraperheenjäsenestä toteutuivat :) Sona on ollut meille ja lähipiirillemme oikea onnentuoja, niin monet hymyt ja naurut se on saanut aikaan. Rakas kultakimpale!

Suurkiitos kasvattaja-Marikalle, että luotit pienen hörökorvan meidän käsiimme! 

Elämää ilman Sonaa ei pysty enää edes kuvittelemaan - niin se on vallannut kaikkien meidän sydämet!

Samin ja Sonan ensimmäinen sekä...

...viimeisin yhteiskuva :)

Vuosi 2012

Elokuu

Sona kotiutui. Tutustuttiin uusiin koteihin (sekä Samin että minun vanhempieni), uusiin ihmisiin sekä uusiin koirakavereihin, Rölliin ja Nomiin sekä Flickaan. Sekä toisiimme! :) Tavattiin myös ensimmäistä kertaa siskoni Timi-kilpikonna. Nautittiin elokuun lämpimistä päivistä omassa rannassa sekä tehtiin ensimmäiset metsälenkit yksin ja yhdessä ystävien kanssa. Aloitettiin myös näyttelytreenit; seisontaa pöydällä ja lattialla. Ihmeteltiin elämää pienen koiranpennun silmin!

Syyskuu

Tutustuttiin Jyväskylän kotiimme. Sona oppi hienosti kerrostalokoiraksi. Laskettiin patjalla liukumäkeä, riehuttiin, hassuteltiin, ulkoiltiin auringossa ja sateessa, leikittiin. Tavattiin uusia koirakavereita: Lucy-chihuahua, Koira-saksanpaimenkoira, Soda-bordercollie sekä Linka-sekarotuinen. Tutustuttiin myös koiramaiseen kissaan, Dorikseen ;) Matkustettiin ensimmäistä kertaa junassa sekä bussissa, autoiltiin jo elokuussakin paljon. Vierailtiin Marikan luona Sonan "lapsuudenkodissa", jossa Sona rakasti chihuahuaseuraa (ja vähän pomeranianseuraakin ;D). Sona oppi pallohulluksi. Käytiin myös ensimmäisellä visiitillä vanhainkodissa ukkini luona. Juhlittiin 4-vuotiaan Röllin syntymäpäiviä.

Lokakuu

Sona oppi piilottamaan luita, jonka jälkeen siitä onkin tullut lähes päivittäinen rutiini. Tutustuttiin Vilho-cavalieriin sekä tehtiin pikavisiitti Röllin kaverikoirailun ohessa vanhainkotiin. Vietettiin syyslomaa ihanan rennosti rellottaen. Kokeiltiin ensimmäisiä talvitakkeja ja mantteleita talven kolkutellessa jo ovelle, sadetakki taisi olla käytössä jo syyskuun puolella? No, ainakin lokakuussa sille oli runsaasti käyttöä, sillä sateessa värjöttelyä harrastettiin ihan riittävästi. Näyttelytreenit jatkuivat, samoin leikit ja ulkoilut koirakavereiden kanssa.

Marraskuu

Tuskasteltiin - ensin ikävää Sonan jäädessä Turkin reissumme ajaksi Suomeen vanhemmilleni, sitten Jyväskylän asunnon viemäriremonttia. Sona matkusti Kolille, me Turkkiin - kaikki reissut menivät hyvin, mutta kotiinpaluu oli parasta! Sona todisti olevansa harvinaisen sopeutuvainen pieni kameleontti ja selviydyimme remontista. Sona pääsi ensimmäistä kertaa yliopistolle, ruokalaan, ruokakauppaan, lääkärin (ihmis sellainen) vastaanotolle, kauppoihin shoppailemaan ja vaikka sun minne mukanani, sillä remonttimiesten armoille sitä en voinut jättää. Reipas, tervepäinen pentu! Pöydällä seisontaa treenattiin, samoin ahkerammin näyttelyravia hihnassa. Hiljaiseleltiin koulukiireideni takia. Kuukauden piristyksenä saatiin kuvausapua Lauralta :)

Joulukuu

Loppurutistus koulussa ja lomalle. Aktiivieloa loman kunniaksi! Tutustuttiin lähemmin Flicka-englanninsetteriin sekä uusiin kavereihin, Dandy-cavalieriin ja Figaro-chihuahuaan. Hytistiin pakkasessa! Opeteltiin täten kerrospukeutumaan. Kuvailtiin lumisissa maisemissa auringonpaistetta toivoen. Juhlittiin 3-vuotiaan Nomin syntymäpäiviä. Vierailtiin joulun alla Marikan luona Suonenjoella, Sonan vauhti liennyt hieman hidastunut edelliseltä käynniltä. Riehuttiin lumessa! Tutustuttiin aktivointileluihin. Näyttelytreenit jatkuivat. Vietettiin leppoisia lomapäiviä sekä onnellista joulua, josta perheen pieninkin nautti.

Vuosi 2013

Toiveissa ja tavoitteena olisi, että Sona pysyisi terveenä, iloisena itsenään. Ihanana seurakoirana, kilttinä kainaloisena, jolla kuitenkin on luonnetta, reippautta ja kujeita. Luvassa on ensimmäinen rauhoitus maitoalakulmureiden poistoa varten, jännittävän pelottavaa. Helmikuussa suuntaamme todennäköisesti ensimmäiseen näyttelyyn, jännittävää. Saa nähdä, mihin tiemme vie ja mitä muuta uusi vuosi tuo tullessaan :)

Toivomme kaikille Onnellista Tulevaa Vuotta 2013!

Huhhuh!

Huh siksi, että yhdistelmä englanninsetteri & chihuahua onnistui ihan mukavasti! ;) Kaikenlaista hullua minä keksinkin tehdä...

Sona lienee samaa mieltä, hullu omistaja... ;D 

Siispä, tapasimme Flickan heidän takapihallaan - otin Flickan lyhyeen hihnaan ja päästin Sonan vapaaksi. Sona kirmasi pitkin pihaa, Flicka puolestaa höntysi Sonan perään. Lopulta Sona kuitenkin uskaltautui minun luokse ja hyppäsi syliin, josta sitten uskaltautui hieman nuuskimaan Flickaa. Jos Flicka tuli liian lähelle, Sona komenti heti murisemalla ja ihan haukahtamallakin. Siedätyshoitoa Sonalle ;) Sitten nappasin molemmat mukaan ja lähdimme kävelylle. Alku oli, arvatenkin, puhdasta kaaosta! Sona ei halunnut kävellä ollenkaan Flickan kanssa, Flicka riekkui innoissaan sekä lenkistä, minusta että koirakaverista, ja minä yritin rauhoittaa Flickaa ja toisaalta rohkaista Sonaa. Yllättävän nopeasti Flicka kuitenkin rauhoittui kulkemaan oikealla puolellani, mieluummin tietysti vähän edellä, ja silloin Sona uskalsi kipittää perässä :) Pakkasta oli 15 astetta, joten kiersimme vain korttelin ympäri, etteivät tytöt paleltuisi. Setteri-Flicka on pakkasella herkkä erityisesti tassuistaan, tosin tällä kertaa se oli niin innoissaan, että tuskin edes huomasi kylmää :D Lisäksi Flicka tietysti päätti vaihtaa karvansa juuri ensimmäisten pakkasten tultua ja on tällä hetkellä aivan bikineissä. Tämä on tyypillistä Flickalle, aina loppusyksystä/alkutalvesta se heittäytyy aivan kaljuksi ja sitten palelee pakkasessa... Sonalla oli takki ja tossut jaloissaan, ja reipasta vauhtia kun mentiin, niin tuntui tarkenevan ihan mukavasti. Välillä Flicka kääntyi taaksepäin katsomaan Sonaa ja yritti haastaa pentua leikkiin, mutta kielsin tiukasti, sillä Sona ei lämmennyt ollenkaan Flickan leikkiyrityksille. Alkukaaos oli oikeastaan ainut tyttöjen aikaansaama kaaos, ja sen jälkeen pieni lenkki oli oikeastaan ihan miellyttävä :)

Kävelyn jälkeen menimme vielä kaikki yhdessä sisälle, jotta Sona oppisi sietämään Flickaa paremmin ja paremmin. Flicka oli hienosti rauhassa sisällä, ensin minulla hihnassa, mutta lopulta otin sen pois, sillä Flicka vain makoili tai istuskeli lähistöllä. Sona istui ensin Flickan omistajan, Karin, jalkojen juuressa turvassa ja tutkiskeli keittiön pöydän alusen, mutta uskaltautui sitten minun syliini Flickan viereen :) Namit eivät oikein maistuneet Sonalle, ja Flickalle piti pöristä heti, kun se tuli liian lähelle. Flicka oli onneksi tosi fiksu, ja uskoi Sonan komentamista, eikä enää sen yhden kerran jälkeen yrittänytkään tulla liian lähelle. Hieman ihmeissään setterityttö kyllä oli mokomasta kirpusta, joka vielä komentaakin niin napakasti... Kun Flicka vetäytyi kauemmas torkkumaan, Sona uskaltautui tutkimaan ja kierteli ympäri olohuonetta. Namitkin alkoivat taas maistua ;) Otetaan pian uusiksi, tästä tämäkin ystävyys lähtee :) Kuvia arvatenkaan ei ole, sillä minulla oli kädet aivan täynnä pientä ja isoa koiraa!

Huh, mikä reissu!

Lumi-iloa!

Sona pääsi eilen kyläilemään Nomin luona. Sisäpainien ja -leikkien lisäksi kaverukset pääsivät kirmaamaan vapaana Annelin pihassa, johon pienet tassut aurasivat useita uusia pieniä polkuja ;) Näiden kahden meno on välillä ihan päätöntä - hassuinta oli, kun molemmat loikkasivat juoksuhepulien lomassa umpihankeen ja sitten rämpivät kaulojaan myöten lumessa! Nomilla tuntui olevan hieman enemmän järkeä tämän suhteen, mutta Sona loikki kyllä tosi syvälle lumeen... Parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) Sonasta näkyi vain hörökorvat ja häntä ;) Harmi, että oli pilvisen harmaata, mutta kuvia kuitenkin...

Kolmevuotias komistus :)

Nomin vuoro vähän tökkiä Sonaa ;)

Ja Sonan vuoro jälleen juoksuttaa Nomi umpihankeen :D

"Pysy nyt aloillasi" komentaa Nomi ;)

Onkohan Sona koskaan ollut ihan näin luminen? :D

Reippaasti umpihankeen vaan!

Hyvin pääsee, eikä edes palella, kun vauhti on niin huima!

<3

"Mites tässä näin kävi" tuntuu Sona ihmettelevän :)

Luminen oli kyllä Nomikin :)

Illalla kävimme vielä moikkaamassa Eijaa ja Rölliä :) Sonan ja Röllin leikit ovat enemmänkin puruluiden kuljettelua ja varastelua, pusuttelua sekä peräkkäin juoksemista - ihan hyvä, koska kaksikiloisen ja yli kymmenkiloisen painiminen voisi olla aika hurjannäköistä!

Tänään aion testata setterin järkevyyttä ja lähteä ulkoilemaan, edes vähän, Flickan ja Sonan kanssa! Flicka on aikaisemmin ollut niin innoissaan Sonasta, että vaikka Flicka ei hauku pennulle, niin Sonaa on jännittänyt, kun yli parikymmentä kiloa setteriä riehuu sen edessä :D Ehkä ihan ymmärrettävää pienen koiran perspektiivistä? Saa nähdä mitä tästä ulkoilusta tulee...ehkä tulen myöhemmin korjailemaan tätä tekstiä "En tiedä mikä hulluus minuun iski, mutta..." -muotoon, mutta toivottavasti ei tarvitse :)

Sosiaalinen siiseli

Sonan (ja taustajoukkojen) viikonloppu oli harvinaisen kiireinen, ja nyt kun olen saanut koulujutut jälleen ajantasalle, on Sonan blogin päivittämisen vuoro :)

Perjantaina oli Sonan ensimmäinen koulupäivä, oikeasti. Lähdimme nimittäin aamulla opettaja-äitini mukaan ala-asteelle käymään. Erinomainen tilaisuus sosiaalistaa Sonaa lapsiin ja lapsia koiranpentuun ;D Sovimme äitini kanssa, että Sona on lapsille yllätys, joten ensin lapset hiipivät hiljaa luokkaan ja istuivat rinkiin. Heille oli kerrottu, että heille on luvassa yllätys, jota varten heidän täytyy olla hiljaa ja liikkua rauhallisesti. Sitten otin Sonan matkustuskopan esiin ja avasin sen. Ensin Sonaa jännitti aivan hirveästi, hyvä että edes kopistaan ulos uskalsi - ja kaikki vielä tuijottivat pientä koiraa! Namit kelpasivat koko ajan, joten pentu pysyi ihan rauhallisena kuitenkin. Lisää luottamusta luotiin koiran ja lasten välille ruuan avulla, lapset nimittäin saivat antaa Sonalle aamupalan ;) Jokainen oppilas sai kädelleen yhden nappulan, ja sitten Sonan kanssa kierrettiin rinki ympäri, jolloin jokainen sai syöttää pennulle namin. Tämä taidettiin tehdä kahdesti, ja loput nappulat heitin keskelle rinkiä Sonan etsittäväksi. Lopullisesti Sonan jännitys laukesi, kun lapset ringissä istuessaan alkoivat leikkiä hiljaista Peukku-leikkiä. Kun huomio siirtyi Sonasta leikkiin, Sona rentoutui ja hetken sylissäni ihmeteltyään lähti itse tutkimaan ja tervehtimään lapsia. Lopputunti kuluikin leikkien ja Sonaa rapsutellen - kaikki saivat vuorollaan heittää Sonalle palloa ja ottaa pennun syliin rapsuteltavaksi. Kovin innoissaan lapset pennusta olivat ja kun Sonakin tottui tilanteeseen, niin sekin leikki ihan innoissaan lasten kanssa :) Kiva juttu! Otetaan joskus uusiksi! Tässä yksi kuva Sonasta luokassa, taitaa olla minun ottama äidin kameralla...

Koulukoira

Koulusta jatkettiin siskoni luokse eläinlääkäriklinikalle, jossa Sona punnittiin (huikeat 1,6kg), tutkittiin pöydällä, kuunneltiin sydänäänet (kunnossa!) ja pyöriteltiin sylissä. Siskoni on rokottanut Sonan joko meillä kotona tai hänen luonaan, joten pohdimme, että ehkä olisi ihan järkevää käyttää pentua jonkun kerran klinikallakin totuttelemassa :) Tässä vaiheessa Sona oli jo aivan väsynyt, joten vanhainkodissa ukkini luona käyminen jätettiin toiseen kertaan, vaikka alunperin suunnittelin hoitavani kaikki kerralla. Olin luvannut käyttää "lainakoirani" Flicka-englanninsetterin 6-vuotisrokotuksilla, joten Sona sai levätä matkustusboksissaan mukana kulkiessaan. Flickaa Sona vielä vierastaa, kopasta piti purista ja ihan haukahtaakin, jos Flickan utelias kuono ujuttautui takapenkiltä liian lähelle Sonan koppaa. Flicka oli tosi kiltisti eikä hermostunut vaikka pentu jännitti - kiltisti meni myös rokotus, punnitus ja kynsien leikkaus, hyvä Flicka! :)

Perjantai-iltana meidät yllätti siskoni opiskelukaveri, joka tuli kylään Koira-saksanpaimenkoiransa kanssa. Jälleen, Sona jännitti isoa koiraa. Hurjan kiinnostunut Sona kuitenkin oli Koirasta ja häntää heiluttaen yritti uskaltaa lähemmäs, mutta kun Koira katsoi tai lähti tulemaan Sonaa kohti, piti Sonan heti haukahtaa ja murista. Pikku hiljaa koirat saivat tottua toisiinsa, ja koko ajan tilanne oli parempi. Koira oli älyttömän kiltisti eikä välittänyt vaikka Sona pörisi, joten tämä oli jälleen hyvää sosiaalistamista Sonalle :)

Koira & Sona

Lauantaina lähdettiin ensin tutustumaan kampaamoon, jossa Sam kävi parturissa. Sonan kanssa lueskeltiin lehtiä, kiltisti pentu nukkui sylissäni koko ajan :) Sitten suunnattiin Suonenjoelle, Sonan kasvattajan luokse. Ensin Sonaa jännitti, mutta taas - paikkaan totuttuaan se mukelsi sohvien alla ja ympäriinsä aivan kuin silloin, kun Sonan Marikan luota haimme :D Marikalla oli suurinpiirtein Sonan ikäinen Sara-pomeranian, jonka kanssa Sona olisi voinut leikkiä vaikka koko päivän! Näitä kahta seuratessa aika hujahtikin nopeasti :D

Sona ovelasti piiloutui sohvan alle, ettei Sara pääsisi näykkimään ja härkkimään Sonaa, mutta itse kyllä repi Saran turkkia aina kun vaan ehti!

Touhukaksikko

Äkkiä piiloon!

Sona tapasi myös pitkästä aikaa äitinsä Lissun eli virallisesti Duppy Xtravaganzan :) Tytär on huomattavasti tummempi kuin äitinsä, vaikkei sitä kuvasta niin näekään - salama vääristää värejä. Sonan isä on myös melko vaalea, joten mistä lie tyttö värinsä perinyt ;D Omaa silmää kyllä tuo tummempi miellyttää eli ei haittaa ollenkaan! Harmi vain, että Sonan mainio tumma häntä on alkanut vaalentua ruskeaksi! Luovutusikäisenä se oli oikeastaan kokonaan musta, nyt enää hännänpää on kokonaan musta. Niin kuin kuvasta näkyy, häntä näyttää siinäkin ruskealta ennemmin kuin mustalta. 

Äiti & tytär

Näissä kuvissa väriero näkyy ehkä paremmin? Vasemmalla Lissu, oikealla Sona.

Lissunen <3

Sonaa tervehtimässä oli myös Huli - mikä söpönassu! Pentujen leikit kyllä suorastaan ällöttivät Hulia, ja sen piti heti komentaa, jos pennut kävivät riekkumassa liian lähellä... Kas kummaa, sillä Sonaa haettassa juuri Huli oli se, joka häsläsi ;D

Aikuistunut Huli

Kotiin Sona ei olisikaan millään lähtenyt, vaan paljon mieluummin olisi jäänyt Saran kanssa leikkimään!

Sunnuntaina käytiin vielä Sonan kanssa Eijaa ja Annelia tervehtimässä, ja koirapojat ja Sona saivat taas leikkiä niin paljon kuin sielu sieti! Nomi ja Sona osaavat jo leikkiä keskenään niinkin, että vetävät samaa lelua. Kun Nomi ravistelee lelua, hyppii Sona lelun toisessa päässä ;D Sona ja Röllin pusuttelu jatkui kuten ennenkin, mahdoton siiseli! :D Harmi, ettei ollut kameraa mukana - ja jäi ne seisotus/vaatekuvatkin ottamatta, mutta jospa ensi viikonloppuna, kun pääsen taas järjestelmäkameraani käsiksi ;)

Seurallinen sunnuntai

Touhukkaan sunnuntaipäivän kuvasatoa ja kuulumisia ehtii päivittää näköjään vasta näin maanantai-iltana!

Sunnuntaiaamu aloitettiin kuitenkin sukanvedolla ;)

Tänne se! komentaa Sona

Aamutouhujen jälkeen lähdimme tervehtimään englanninsetteri Flickaa, jonka Sona on jo kerran aikaisemminkin tavannut. Minun tehtäväni oli leikata Flickan kynnet, jonka ajan Sona odotteli kiltisti autossa. Ensimmäisellä kerralla Sona purisi ja haukkuikin Flickalle, mutta tällä kertaa Sona vain ujosteli pitkäjalkaista setteriä :D Flickakin oli niin innoissaan pennusta, että sekin varmasti hieman jännitti pientä pentua. Kamera jäi valitettavasti autoon, mutta otetaan varmasti joku toinen kerta mukaan :)

Flickan luota jatkettiin Elsan (http://perropandilla.blogspot.fi/) ja elukoiden luokse :) Siellä Sona tapasi ensimmäistä kertaa kissan lähietäisyydeltä! Doris-kisu oli hurjan kiinnostunut Sonasta (mietti varmaan et voiko tuo edes olla koira? :D) eikä Sona pelännyt Dorista ollenkaan. Pentu nuuskutteli ja heilutteli häntää innoissaan, ei ollut moksiskaan :) Hieno juttu! Elsan Soda-bordercollieta ja Linka-mixiä piti puolestaan vähän jännittää, ihan murista ja haukahtaakin, mutta heti kun niitä ei pentu enää kiinnostanut, niin ei Sonakaan enää niitä hermoillut. Hyvää kokemusta siis Sonalle!

Koira vai rotta?

Doris kokeilee...

Mitäs tökit? Sona ihmettelee

Vahingossa tuli otettua yhteiskuvakin...

Sona, Soda & Linka

Linkaa peräti vähän kiinnostaa, et mikä tuo kirppu oikein on :D

Kyläilyn jälkeen saatiin Samppa mukaan ja suunnattiin metsään - tällä kertaa Tuopunkankaan eräpolulle. Sää oli aivan ihanteellinen! Sona kulki reippaasti mukana, mutta pääsi välillä syliin katselemaan maisemia korkeammalta, ettei lenkki olisi liian rasittava. Reilu tunti vaellettiin metsässä rentoutumassa, ihanaa :)

Sonalla on hyvä suojaväri tähän aikaan vuodesta ;)

Pieni metsäneläin :)

Tuopulta jatkettiin vielä kaiken kukkuraksi moikkaamaan Eijaa ja Rölliä. Sonalla meni leikit ihan överiksi, se riehui ja härkki Rölliä ihan urakalla! Ihmeen pitkään Rölli sieti pennun tökkimistä, ihan siivosti sitten murahti, että kiitos riittää, kun alkoi spanielilla keittää. Sona ei kyllä millään olisi sitä uskonut, jatkoi vaan pusuttelua ja niin kuin Eija sen sanoikin, Sonan pää ja tassut olivat välillä melkein kokonaan Röllin suussa :D Pitihän sitä sitten ottaa poseerauskuva kaveruksista, kun kamera kerran oli mukana :)

Huhhuh! Rölli huokaa...ja Sona jatkaa touhuiluaan taustalla ;D

Kaiken tämän jälkeen Sona olikin sitten aivan puhki ja meillä vietettiin rauhallinen ilta :)