Tuusniemen ryhmänäyttely 23.2.

Lauantaina 23.2. suunnattiin matka Tuusniemelle. Pari vuotta sitten paleltiin lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa, tänä vuonna onneksi ei ollut kuin muutama aste pakkasta ja sisällä hallissa oli ihan mukavan lämmin :)

Ennen kehää piti taas jännittää...

Tuomarina oli hollantilainen Jo Schepers, jolla olen joku vuosi takaperin käyttänyt Flicka-englanninsetterin. Herra käsitteli settereitä silloin tosi kauniisti, ja samoin nyt chihuahuoita! Ymmärsi pentuja, ja kävi ihan kyykkyyn matalaksi, jotta ei säikyttelisi pieniä. Mukava, rento tuomari! :)

 Sona käyttäytyi heti reippaammin kuin viikko aikaisemmin Jyväskylässä :) Touhusi innokkaana kehän ulkopuolella, mutta rauhoittui ravaamaan ja seisomaan kehässä - ihana pentu! Varmuutta ja kokemusta tarvitaan tietysti lisää, mutta ylpeä sai fiksusta pennusta olla :)

Nyt kun vielä handleri ehtisi nopeammin reagoimaan ja monitoimisi ensin hihnan piiloon ja sitten polven tai molemmatkin maahan... Pitää opetella tätä kirppua nyt kunnolla handlaamaan!

 Arvostelu näytti tältä: "8 months. Very good looking young bitch. Very good in type. Good total look. Good rounded head and well placed ears. Dark round eyes. Very good neck. Good topline and tail. Straight legs and good feet. Good coat and condition. Well shown. Good mover. Very promising."

Tuloksena aivan mielettömän hieno PEK-1 VSP-pentu! Arvostelukin on aivan ihana!

Kyllä kannatti lähteä :)

Tämä olikin sitten Sonan viimeinen pentuluokkakäynti, sillä 28.2. Sona täyttää 9kk ja siirtyy siis junioriluokkaan. Kevään näyttelyitä jo suunnitellaan... ;)

ROP-pentu Siruliinun Magnificent Illusion
VSP-pentu Duppy Zahara Sun
tuomari Jo Schepers

Onnelliset! :)

Lopuksi vielä palkintoposeeraus :)

 Ps. Ihana Nomi oli hienosti AVO ERI-2! Viimeinen serti jäi vieläkin saamatta...aijai...

Jyväskylän ryhmis 17.2.

Sunnuntaina suunnattiin Jyväskylän Paviljonkiin ryhmänäyttelyyn, Sonan ensimmäiseen näyttelyyn!

Sona yllätti reippaudellaan eikä kauhistunut näyttelypaikkaa eikä valtaisaa ihmis- ja koiramäärää :) Ei tarvinnut yhtään murista eikä haukkua kenellekään!

Ennen kehän alkua harjoiteltiin kehässä ravia ja seisontaa sekä pöydällä seisontaa - kaikki meni mukavasti heti kun Sona tasoittui ja rauhoittui kuuntelemaan, mikä sekin tapahtui yllättävän noepasti :) Ensin kehää piti nuuskia hirmuisesti (jos siellä vaikka olisi ollut jotain syötävää!), mutta sekin unohtui kun mitään ihmeellistä ei löytynyt. Pöydällä seisontaa Sona ensin jännitti kovasti, mutta totuteltiin rauhassa ja sekin sujui sitten näyttelypaikalla kivasti.

Lyhytkarvaisia narttupentuja oli ilmoitettu viisi Hans Lehtisen arvosteltavaksi.

Sona ravasi tosi nätisti vaikka edessä ja takana oli koirat. Ajattelin etukäteen, että takana ravaava saattaisi ahdistaa Sonaa, mutta niin kauan kuin takana tuleva pysyi tarpeeksi kaukana, ei Sonan tarvinnut edes vilkuilla taakse.

Mä kökötän hassusti, mut tilanne vaihteli niin nopeasti - välillä So seisoi hienosti vapaana ja välillä vaati asettelua.

Sain aseteltua Sonan nätisti pöydälle ja Sona tervehti kiltisti tuomaria :) Hampaatkin Sona antoi katsoa rauhassa, jes! :) Sitten Sona keksi yrittää pyrkiä tuomarin syliin, jonka jälkeen kun asettelin Sonan takaisin, tuomari alkoi kovakouraiseksi. Hän kouraisi Sonasta kiinni, käänsi sen pöydällä itseensä päin ja ravisteli pentua etujaloilta takajaloille?! Tässä vaiheessa olin aivan hämmentynyt, ja kun yritin ottaa Sonasta kiinni ja takaisin omiin käsiini aseteltavaksi paremmin, tuomari heilautti käteni pois omalla kädellään. Sitten hän ihmetteli, kuinka pentu hieman vapisee! No ihmekös tuo, jos sitä ravistelee muutenkin jännittävässä tilanteessa korkealla pöydällä ja vielä sen ensimmäisessä näyttelyssä?! Käsittämätöntä käytöstä - ja aivan tarpeetonta kovakouraisuutta! Muille pennuille hän ei tätä ravistelua tehnyt, joten hämmentyneeksi tästä käsittelystä jäin. Toivottavasti Sonalle ei tästä jäänyt pöytäkauhua - en tosin ihmettelisi vaikka olisi jäänytkin! :(

Pöydällä kauhistuttuaan Sona onneksi ravasi tosi nätisti ja rauhassa kolmion ja edestakaisin, mutta lattialla seisominen olikin sitten vaikeaa, kun pennun itsevarmuus oli murentunut pöydälle.

Hämmentyneenä sitten palattiin luokkakehään, ja Lehtinen sijoitti meidät yllättäen toiseksi! Tulokseen olen tosi tyytyväinen, mahtava juttu! :) ...mutta tuomarin käyttäytyminen jätti toivomisen varaa. Eipähän tarvitse koiria enää hänelle viedä höykyytettäväksi...

Arvostelu:

"Hyvin kehittynyt pentu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä päätyyppi ja ilme. Sopiva rinnan syvyys. Vielä hyvin kevyt runko. Pitäisi seistä tukevammin takaa. Saisi esiintyä hieman rohkeammin. Liikkuu hieman ahtaasti takaa ja vispaten edestä."

PEK2!

Palaamme näyttelykehiin heti lauantaina Tuusniemellä, peukut pystyyn :)

Nomi-chin oli reissussa mukana Annelin kanssa, ja pikkumiäs oli mukavasti AVO EH 1! Tuomarilla oli viisi tai kuusi (?) harjoitteluarvostelijaa mukana kehässä, joten kyllä Nomia tutkittiin joka kantilta ihan koko rahan edestä :D Nomin näyttelyt jatkuvat myös Tuusniemellä :)

Meiltä kaikilta teille kaikille!

Vatsanväänteitä

Taisin viime kirjoituksessani mainita, että Sonan vatsa on ollut "hieman" sekaisin? No, enää ei "hieman" riitä kuvailemaan tätä karmivaa vatsatautia, joka meille kotiutui liiankin hyvin :( Yhdeksänä peräkkäisenä yönä juoksimme Sonan kanssa pihalla enemmän ja vähemmän, ja voin sanoa, että olin vähällä tulla hulluksi. Nukun yleensä sikeästi enkä tosiaankaan heräile pieniin (enkä yleensä suurempiinkaan) ääniin, joten tässä taudissa oli tälle unikeolle kestämistä. Päivisin Sona ei niinkään ripuloinut, mutta heti kun valot sammuivat, alkoi levoton ravaaminen. Pahimmillaan kävimme yhden yön aikana seitsemän kertaa ulkona! Voitte kuvitella, kuinka skarppina seuraavan aamun luennoilla olin...

Potilas

Sona sai aluksi Canikuria, mutta kun se ei vaikuttanut purevan, vaihdettiin eläinklinikalta ostettuun Promaxiin. Promaxilla tauti menikin sitten vihdoin ohi. Canikurin kanssa Sona sai pelkkää keitettyä kanaa, ja kerran kaurapuuroa, mutta samalla eläinklinikkareissulla ostin sitten Hill'sin i/d:tä. Paikallisella klinikalla oli i/d:tä vain purkkiruokana, joten sitähän se oli otettava. Muutaman kerran piti hörökorvan kanssa keskustella ennen kuin se vakuuttui, että purkkiruokaakin voi syödä. Arvasin, että tarpeeksi nälkäisenä Sona kyllä söisi - ja niinhän se tekikin.

Onneksi Sona pysyi oikeastaan koko ajan iloisena ja pirteänä omana itsenään, tietysti vatsan selvästi kipuillessa oli pieni aivan surkeana. Painokin on pysynyt hyvänä, onhan ruoka ja vesi maistuneet koko ajan hyvin. Oksennuksilta selvisimme melkein. Toisena Promax-päivänään Sona nimittäin pari tuntia lääkkeen ja aamupalan jälkeen puklasi aivan kaiken kerralla ulos, mutta ei kyllä sen jälkeen ole oksennellut. Onneksi. Sunnuntaina me mökkihöperöt uskaltauduttiin jo ihan ihmisten ilmoille, ja kyllä me nautittiin :) Selvästi Sonaa kyllä uuvutti kavereiden treffaus, oli loppuillan aivan "taju kankaalla"...

Ei tässä sairastamisen ohella ole paljon muuta saatu aikaiseksi... Mitä nyt leikitty...

Jos heittäisit riepua? pyytää Sona

<3

Toivon, että tämän vatsataudin tarina oli tässä, mutta tänään eli tiistaiaamuna Sona herätti minut tuntia ennen herätyskelloni soittoa ja vaati päästä ulos. Vatsa jälleen löysällä... Siispä heti uusi Promax-kuuri päälle, ja ruokailu jatkuu Hill'sin i/d:llä, vaihteeksi raksuilla. Ehkä ylireagoin nyt pikkujutusta, mutta tuollaisen taudin jälkeen ei kyllä halua ottaa yhtään riskejä... Sormet ristiin, että pääsisimme eroon tästä taudista!

Kahdeksan!

Sonalle tuli eilen mittariin kahdeksan kuukautta. Kahdeksan!

Uskomatonta miten aika hujahtaa, kun on kivaa!

Sona juhli merkkipäiväänsä kolmen tunnin leikkituokiolla Nomin kanssa sekä tipsutteli Sampan ja minun seurana illan iloksi vielä lähes kolmen kilometrin lenkin.
On niin ihanaa, kun Sonakin tarkenee ulkoilla! :)
Sonalla on vatsa ollut nyt hiukka sekaisin, on kahtena yönäkin herätellyt meitä, että ulos on päästävä. Viime yönä oli aivan ripulilla, siispä hulautettiin Inupektiä nassuun ja toivotaan pikaista toipumista!

Nyt Sonalle pitää heittää possunorsua, siispä lyhyestä virsi kaunis... ;)