Unohtuneita, joskaan ei unohdettuja, juttuja

Kolmisen viikkoa sitten Eijan & Röllin luona kävi pieniä vieraita, joita mekin Sonan kanssa päästiin ihailemaan; nimittäin pienet pörröiset bichon frise -pennut Lilo ja Elli sekä pentujen "isosisko" Ilona :) Ilona ja Rölli ovat tuttuja koirakaveripiireistä, molemmat ovat Kennelliiton virallisia kaverikoiria ja säännöllisesti käyvät "töissä" kaverikoiravierailuilla.

Sona oli aluksi aivan ihmeissään...

Sylissä taitaa olla Elli-pentu?

 Hetken pentujen touhuja seurattuaan Sona innostui leikkimään ja töhöttämään pörröjen kanssa :) Ihana oli pentujen leikkejä katsella, lasketaanhan meidän 8-kuinen Sonakin vielä pennuksi... Olivat oikein sopivankokoisiakin leikkikavereita toisilleen, mikä oli tietysti aivan huippua! Pennut olivat hauskasti aivan erilaisia luonteeltaan, Lilo rohkea touhottaja ja Elli rauhallisempi sivusta ihmettelijä - syötävän suloisia molemmat!

Sona hakemassa Lilon leikkimään :)

Lilon vuoro hakea Sona leikkimään pöydän alta :D

 Nyt Lilo jo komentaa - leikkimään sieltä Sona!

 Kevyesti vierähti useampi tunti, ja olisi vierähtänyt vielä useampikin! Hauskoja pentuja, Sonankin mielestä :)

Vasemmalla Lilo, oikealla Elli - meniköhän oikein? Sona ainakin on aivan kuvan oikeassa laidassa! :D

Toivottavasti tavataan pian uudestaan! :)

Viimeaikoina Sona on jälleen kunnostautunut television katsojana. Jyväskylässä televisio on matalammalla kuin Pieksämäellä missään, joten Sona tulee seuranneeksi televisiota paljon enemmän täällä Jyväskylän asunnossamme. Sona muistaa kyllä poikkeuksetta ilmoittaa televisiossa näkyville koirille, että tämä on sitten hänen kotinsa! Ja kissoille, ja hevosille, ja lampaille, ja... Sona reagoi siis yleensä kaikkiin eläimiin (tai eläimiksi luuleviinsa hahmoihin) murinalla tai jos ihan innostuu, niin haukahtamalla kerran tai kaksi. Kiinnostus ja pörinät loppuvat onneksi joko luonnostaan tai sitten kiellosta.

Sonan lempiohjelma on ehdottomasti Pikku Kakkonen - en ollutkaan koskaan huomannut, miten paljon eläinhahmoja lastenohjelmissa on! Pikku Kakkoselle kyllä harvemmin tarvitsee ihan haukkua, sitä vaan tuijotetaan ja muristaan, jos näkyy jotain huolestuttavaa ;D

 Lelurintamallakin on tapahtunut - jännittävää eikö? Sonan pentuajan tutut tuntevat varmasti possunorsun eli norsun, joka sai vaaleanpunaisen värinsä ja possumaisen olemuksensa vuoksi lempinimen "possunorsu". Possunorsu on ehdottomasti yksi Sonan lempileluista, se kelpaa leikkikaluksi poikkeuksetta aina! No, alkuperäinen possunorsu sai äskettäin kyseenalaisen lempinimen "haisupossu" sekä muutaman reiän nahkaansa, joten meillä alkoi uuden possunorsun etsintä. Siispä Tokmannille, possunorsun kotisijoille! Pengoimme Sampan kanssa "pohjatonta" lelukoppaa ja syynäsimme kaikki hyllyt useaan kertaan, mutta bongasin possunorsun lelukopan syövereistä vasta, kun olimme antaneet jo periksi :D En muistanutkaan miten ihanan pehmeä ja pörröinen possunorsu alunperin oli! Kotona tarjosin Sonalle molempia possuja, ja kappas vain - tyttö valitsi mieluummin uuden possunorsun!

Samppa kyllä totesi, ettei vanhaa possua voi heittää roskiin. Yritän siis korjata ja pestä sen...

 Koirakavereita on treffattu ahkerasti sekä Pieksämäellä että Jyväskylässä, mutta kuvia ei ole ollenkaan - olisikohan taas aika ryhdistäytyä? :D Tänään kyllä yritin ryhdistäytyä ja varasin kameran jo valmiiksi, kun olimme lähdössä koirapuistoon Armi-villakoiran kanssa, mutta hillitön lumi- ja räntäsade sai minut jättämään kameran kotiin. Eikä tuolla pyryssä mitään kuvia olisi saanutkaan... Jospa ensi kerralla sitten? ;)

A day in the life of Sona

Ei jaksa, ei pysty!

Joskus minusta vaikuttaa siltä, että vaikka itse olen todella aamu-uninen, Sona on vielä kymmenen kertaa aamu-unisempi! Parhaimmillaan se mönkii useamman kerran takaisin sänkyyn ennen kuin pääsemme aamulla ulos asti :D

Kun mittari näyttää -29,9 on liian kylmä. Aivan liian kylmä.

Onneksi Sona ulkoili pakkasesta huolimatta reippaasti - vaatteina villapaita, takki sekä fleecetossut.

No mutta onhan se aikamoisen suloinen! 

Viime aikoina Sona on harrastanut puruluiden "varastamista" Rölliltä, mutta eräänä päivänä Sona sai "lottopotin" mukaan kotiin - uuden lelun! :) Sona saa nykyään vähintään toisen päivän ruuistaan joko tästä uudesta tai Kong-lelusta - ja selvästi nauttii! Kuvissa menossa aamupala - kas kun sanat "nälkä" ja "ruoka" saavat kuitenkin aamu-uniseen koiraan vauhtia ;)

Mietin, että kehtaako tätä seuraavaa kuvaa julkaista ollenkaan, mutta menkööt - kyseessä oli sentään vaatekaapin tammisiivous! Sona oli ensin ahkerana avustajana, sittemmin työnjohtopuolella...bongaa koira!

Ps. Sain karsittua peräti kaksi muovikassillista vaatteita!

Sarjassamme Rölliltä mukaan napattuja luita... Joka päivä Sona kaluaa puruluita - se ei itse asiassa ole vielä (*koputtaa puuta*) kalunnut mitään kiellettyä.

Kaverin puruluut, parhaat puruluut! Maistuu erinomaisesti ;)

Välillä on päiväunien aika...

<3

Pallot ovat edelleen Sonan mielestä huippuja! Erityisesti isäni ja Samppa ovat kunnostautuneet pallopeleissä. Sonaa kuulemma on ihan mahdotonta harhauttaa - aina se aavistaa mihin suuntaan pallon potkaisee ;)

Näyttelyseisontaa ja -ravia on treenattu ahkerasti oikeastaan päivittäin, kun hurahdin ilmoittamaan Sonan Jyväskylän ryhmänäyttelyn lisäksi Tuusniemen ryhmänäyttelyyn! Olin niin vakuuttava, että sain Annelin ja Nomin suostuteltua mukaan ;) Nomin näyttelyt ne vasta jännittäviä onkin, pikkumies on sertiä vaille valio!

Sona 7,5kk <3 Love it!

 Tämä kuva oli pakko laittaa - katsokaa nyt noita kauluskarvoja! Mikä pörrö! :D

Hieman jo silmät luppaa, tästä joutaa jo nukkumaan :)

Leppoisia lomapäiviä

Leikkiä, ulkoilua, lepoa - niistä on meidän uuden vuoden alku tehty ;)

Tänään alkoi mun viimeinen lomaviikko, mutta yritämme kyllä nauttia lomasta aivan loppuun asti! Sen Sona ainakin osaa ;) Me ollaan vietetty leppoisia, joskaan ei laiskoja, lomapäiviä. Sen suurempia uutisia ehkä on vähemmälti, mutta koira ainakin vaikuttaa harvinaisen tyytyväiseltä - kuten omistajansakin :)

Ehkä suurin uutinen viime päiviltä on se, että aivan yllättäen Sonan maitoalakulmahampaat irtosivatkin luonnollisesti! Soitin Uuden Vuoden pyhäpäivien jälkeen paikalliselle pieneläinklinikalle, josta saimme ajan vasta seuraavalle viikolle. Harmittelin sitä, koska olin takuuvarma, että tiukassa tönöttävät kulmurit eivät hievahdakaan itsestään ja olin jo aivan valmis viemään Sonan eläinlääkäriin. Pysyvät kulmurit nousivat nimittäin hieman sivuun maitokulmureihin nähden, eivätkä uudet hampaat suoraan työntäneet maitohampaita pois. Mutta. Tadaa, kaksi päivää ennen varattua eläinlääkäriaikaa havahduin Sonan maiskuttamiseen. Kuvittelin sen hakeneen jälleen joulukuusen alta pienen neulasen järsittäväksi, mutta ällistyinkin aivan täysin, kun huomasin toisen alakulmurin roikkuvan lähes irti. Tönäisin sitä sormellani hieman, nähdäkseni kuinka tiukasti se vielä on kiinni, ja hammas putosikin saman tien. Huh, mikä helpotus! :) Ehdin jo ilmoittaa ilouutisen Sampalle ja ell-siskolleni, ennen kuin katsoin Sonan suuhun hieman tarkemmin. Toinenkin maitoalakulmuri nimittäin puuttui! :) Edellisenä päivänä molemmat kulmurit olivat vielä olleet hanakasti paikallaan, joten äkkiä nämä hammastilanteet muuttuu. Eläinlääkäriaika meni siis heti peruutukseen ja meillä huokaistiin helpotuksesta :) Siispä, Sonan hampaisto vaikuttaa meille oikein hyvältä: 6+6, tasapurenta, vaihtuivat luonnollisesti.

Nyt kehtaa esitellä hammaskalustoa!

Lomalla on tietysti leikitty ahkerasti - erityisesti repimisleikkejä, jotta maitohampaat irtoaisivat ja tietysti palloleikkejä, koska hörökorva on "pikkaisen" pallohullu ;) Sonasta on ihanaa, kun leikittäjiä on ollut monta ja yleensä aina jonkun on saanut houkuteltua leikkimään! 

Varpaatkin aivan harallaan! :D

Kuvat suurenevat klikkaamalla - suosittelen, niin huvittavia ilmeitä Sonalla on ;) 

Sonasta tuo pieni punainen pomppiva pallo on aivan huippu - Sona ei nimittäin saa siitä kunnolla kiinni hampaillaan, joten sillä on pelattava vain tassuilla. Toki Sona on sitä vähän maistellutkin ;) Tämä pomppupallo onkin tosi kestävää materiaalia, sillä pieniä naarmuja lukuun ottamatta se ei ole kärsinyt sen suurempia kolhuja vielä ollenkaan :) Toinen jouluksi ostettu pallo, pehmeä jalkapallo, ei puolestaan enää pitkään kestä kasassa...

Eikö enää leikitä?

Eikö edes pallolla? :)

Onneksi voi pallon kanssa touhuta yksinkin - maistella ja pyöritellä... ;)

Kavereiden kanssa on myös pyöritty ahkerasti, kyytiä on saanut niin Nomi kuin Röllikin. Ihanaa, kun on ollut hieman lauhempia päiviä, niin ollaan päästy metsäänkin riehumaan! :) 

<3