Chihuja chihuja chihuja!

Viime viikko oli meillä oikein chihujentäyteinen viikko! Saimme jälleen laihdutuskuurilaisen, Lucyn, hoitoon koko viikoksi, kävimme keskiviikkona tietenkin chihutapaamisessa ja viikonlopulla vielä päästiin ihailemaan neliviikkoisia chihuvauvoja! Tämä rotu vie "koko käden"...  ;) 

Kamera pääsi vauhtiin ensimmäisen kerran vasta keskiviikkona, chihutapaamisessa :)

Sonasta on kuoriutunut oikea leikkitäti, aina hyörimässä pentujen ympärillä yrittäen saada ne leikkimään :D

Sona lähestyy näin kohteliaasti :) 

Lucykin oli harvinaisen innokaana mukana, kunnes aloitti juoksunsa (tietenkin juuri silloin) ja pääsi jäähylle pois poikien ulottuvilta... :D

Pikku-Väiski ihmettelee...

Sona häiriköimässä Nestorin treenejä... :D

Patukka

Nyt jo vakiokuvaa näistä tapaamisista, Sona ja Olivia vauhdissa :D

Toiveikas kerjäläinen, tämäkin muuten vakiokuva!

Sitten uudet rallit...

Sona seuraa kuin hai laivaa!

Höpsöt :D

Lucy, aika topakkana...

Sona treenaa taas ihan omatoimisesti pentujen kanssa :) 

Tico ihastui Lucyyn niin, että nuoli rouvakoiran korvat hyvin perusteellisesti!

Akrobaatti...

Tapaamisen ahneimmat, Jeppe ja Sona part 1

Ahnimukset, part 2

Osaa se olla nätistikin <3

Tapaamisen jälkeen Lucya nukutti niin...

...ettei se pysynyt edes pedissä, vaan nuupahti tähän :D

Sona malttoi ennen nukahtamista vahtia Sampan iltapalan syönnin ;)

Lauantaina suunnattiin Suonenjoelle Sonan kasvattaja-Marikan luokse ihastelemaan ihania pieniä chihupentuja, Hulin neliviikkoista kaksikkoa. Ja miten suloiset siskokset sieltä löytyikään! 

Huom. seuraavien kuvien vaarana akuutti pentukuume... 

Siskosta saa hyvän tyynyn

Voi pieni <3

Vaalea tyttö osasi jo heiluttaa häntää, pieni häntä vipotti niiiiin hellyttävästi <3

Mammakoiraa ei pennut huolettaneet, Huli osasi ottaa rennosti :)

Vähän vielä unettaisi...

Sitten vähän topakampana :) 

Kiitos, että saatiin tulla ihailemaan ja valokuvailemaan, Marika! Aivan valloittava pentue!

Polvijärvi RN 5.4.

Me otetaan nyt "ilo" irti nuorten luokasta, kun se vielä onnistuu - siispä kevään näyttelykierros Polvijärvi, Mikkeli, Tuuri alkoi! Sona sai mieluisan yökyläilijän, kun Polvijärven reissulle mukaan lähti pk-uros Hugo junioriluokkaan :) Kyllä pienet touhusivatkin perjantaina ihan iltamyöhään asti! Hyvin onneksi jaksoivat lauantaina myös näyttelyssä.

Sonasta ei tullut otettua parempaa seisontakuvaa, tämä ainut on hieman hassusta kuvakulmasta ja seisotuskin on hieman onneton. Noh, koira on tälle blogille jo tuttu...

Sona oli näyttelypaikalla oikein kuuliainen ja rento, taisi itse asiassa olla ensimmäinen näyttely kun se viihtyi omassa kopassaankin mukavasti. Lieköhän edellisen päivän hillumisella Hugon kanssa ollut jotain vaikutusta...? :D Ennen kehää käytin sen vielä ulkona ja otin syliin katselemaan kehää. Juuri ennen kehää rentouttavat hassuttelutemput ja kevyttä ravia. Sonan käyttäytymisessä kehässä ei ollutkaan mitään moitittavaa, mutta pöydälle nostettaessa iski jännitys ja selän pyöristäminen. Pyöreä selkä vaikutti sitten tietysti koiran kokonaiskuvaan... Kauniisti Sona antaa kyllä pöydällä käsitellä ja katsoa hampaiston, mutta jokin siinä jännittää - joskus enemmän ja joskus vähän vähemmän. Tällä kertaa vähän enemmän, harmi. Lisäksi tuomari ei antanut ollenkaan aikaa asetella koiraa, vaan oli jo kädet ojossa pöydän ääressä, kun vasta nostin Sonaa. Tietysti hänelläkin oli kiire, kun kehä oli jo myöhässä, mutta Sona on seisonut yleensä paremmin, jos sen ehtii asetella. Aina jää mukavampi kuva kehästä, jos koira esittää parhaat puolensa, mutta tietenkään aina ei voi onnistua! Ikuiset treenit jatkuvat...

 Siispä varmasti aivan oikeutetusti minimaalisen nuorten luokan voittikin Sonan kilpakumppani ja Sona jäi toiseksi EH:lla.

Arvostelu näytti tältä:

Polvijärvi 5.4.2014, tuomari Pirjo Aaltonen

"Oikeankokoinen, mittasuhteiltaan tyypillinen narttu. Ikäisekseen varsin hyvin kehittynyt pää. Hyvä purenta. Saisi olla paremmat kulmaukset edessä ja takana. Jyrkkä lantio. Ylälinja pyöristyy liikkeessä. Etuaskel kovin korkea ja holtiton."

NUO EH-2

Mutta ei huolta, jatkamme treenejä ;) Chihutapaamisessa saimmekin jo vinkkejä pöytäseisotukseen, jospa toisen kerran paremmin!
Kuvista Suville kiitos! :)

Ps. Ei ollut kyllä muutenkaan meidän jyväskyläläisten päivä, molemmat muutkin chihut Jyväskylästä saivat EH:n...

Yhdessäolon tärkeys

Meidän kevät rullaa eteenpäin aivan omalla painollaan, ja aikamoisella vauhdilla. Uskomatonta, että nyt on jo huhtikuu ja pian pääsiäinen! Sona tuntuu nyt aikuistuvan koko ajan, päivä päivältä se ymmärtää yhä pienemmästä vihjeestä mitä tarkoitan, joskus se ei ohjeitani tarvitsekaan. Rutiinit ovat tuttuja, luottamus on kohdallaan ja yllättävistäkin tilanteista selvitään yhdessä. Yhdessäolo on Sonalle niin kovin tärkeää, vaikkei mitään ihmeellistä tehtäisikään. Pääasia, että lauma on kasassa. Kuten olen aiemmin todennutkin, Sona on todellinen yhden perheen koira. Arkinen touhuilu on myös mieleistä; käpyjen noutaminen, vapaana kirmailu, temppujen tekeminen, lelujen höykkyyttäminen, kokkaamisen seurailu toiveikkaana keittiössä... Ihana pieni seuralainen, rakas ilopillerimme <3 

Telkkarin katselemisen se saisi kyllä lopettaa, ei jokaista eläintä tarvitsisi sieltä bongata ja ilmoittaa, ei edes yhdellä haukahduksella. Kumma miten umpiunestakin se herää heti, kun televisiossa on eläimiä - miten se muka tietää? Alan epäillä, että tämä on ominaisuus, eikä "vika"...  :D Alla olevassa kuvassakin Sona kiipesi tähän asentoon torkkumaan, koska oli hieman aikaisemmin kuullut telkkarista koiran haukahduksen ja sen piti päästä vahtimaan tilannetta!

 Seuraavanlaisia kuvia tässä blogissa riittää varmasti kyllästymiseen asti, mutta minkäs teet, kun sielu huutaa metsään, lepäämään! Nautin niin, ja onneksi nauttii myös Sona koirakavereineen. Jos menemme Sonan kanssa aivan kahdestaan, on se aina hieman ihmeissään, kun kaverit puuttuvat ympäriltä. Onneksi pallo, käpy tai keppi onnistuu harhauttamaan sitä ;) Tai Samppa, Sona on aina onnellinen, kun koko oma perhe on mukana. Lenkilläkin Sona kulkee reippaammin, jos isäntä on mukana! Koirakavereista on kuitenkin aivan erilaista seuraa kuin meistä ihmisistä, onneksi meillä on tällainen ihana, sopuisa vakiolauma!

Tämä reissu heitettiin Naakkimalla, mukana vakioporukka eli Sona, Nomi ja Rölli.

Nomi se vaan komistuu...

Tätä juuri tarkoitin, koirakaveri on korvaamaton rallikaveri :)

"Mihis se Nomi jäi?"

Kaveri löytyi, ja ei kun vauhdilla eteenpäin :)

Sona se on fiksuna tyttönä katsonut pojilta mallia, näin komeasti meillä potkitaan pisujen jälkeen! :D Leikattu narttu siis, huhhuh. Tämä tapaus nuuskiikin paljon enemmän kuin monet leikkaamattomat nartut! Tai urokset! 

Näinhän se kuuluu tehdä, tietää Sona, se kun kasvoi urosten parissa...

Onnellisia nassuja :)

Nomin turkki on tänä vuonna ensimmäistä kertaa niin muhkea, että se alkaa kerätä metsän mukaansa! Ennen vain Röllin turkki on kerännyt risut kavereineen kyytiin, mutta nyt tarttuu Nomiinkin. Tässä sen näkee, miten uroksen turkki vie aikaa!

Röllillä turkkia on riittänyt kyllä ihan junioriajoista asti :D Nuo korvat!

Juomatauko :)

Tassunpohjat vaan vilkkuu ;)

Ihana metsä ja rauha <3

Kalaton-lammen rannassa laavulla pidettiin juomatauko :)

Pojat ne kohteliaasti odottaa, kun Sona juo ;)

On se niin rakas <3

Sitten autolle, kotiin päin...

Ilta-aurinko paistoi sopivasti auton luona, joten ennen lähtöä oli otettava vielä muutama kuva!

Sitten kotiin...

Sona pitää huolen yhdessäolosta ja varaa iPadin tyynykseen - onneksi joku meillä vahtii tätä tekniikan käyttöä!