keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kaivattua kuvausapua


Pari viikkoa sitten valokuvausta harrastava ystäväni kysyi, saisiko hän tulla joskus kuvaamaan Sonaa, ja minä riemusta kiljuen ilmoitin, että milloin vain! Yleensä kuvausapu on hyvinkin tiukassa ja vastahakoista, joten on aivan ihanaa, että joku tarjoutuu vapaaehtoisesti kuvailemaan! Kiitos Laura! :) Saimme viime perjantaina aikataulut natsaamaan niin, että sateesta huolimatta päätimme kuvailla edes sisällä vähän.

Ja tadaa - sain haluamani seisontakuvan puolivuotiaasta Sonasta! :)


Äiti on ollut taas ahkerana ja ommellut Sonalle vaikka mitä kivaa! Otin Lauran luokse mukaan Sonan uusimman vaatteen, joten olihan se puettava siiselin päälle ja ikuistettava kuvaan :) Tässä siis Sonan talvimantteli - kaksi kerrosta fleecekangasta, joiden välissä on tuulen kestävä kangas. Lisäksi korkea kaulus, koska huppua Sona ei oikein ole arvostanut sademanttelissaan ;D Tämän alle mahtuu helposti neuletakki, tai sitten tämän päälle sadetakki, jossa on fleecevuori. Kyllä nyt pitäisi Sonan selvitä talvesta :) Kiitos äiti!

Näin Sona maastoutuu talvimanttelissaan ;)
 Lisäksi lattialla seisontaa, ensiksi aivan vapaana...

Sitten hihnassa... 
Aika järeä tää englanninsetterin näyttelyhihna chihulla, mutta parempaa odotellessa... ;)
Häntä heilui niin, ettei se tarkentunut kuvaan :)
 Ja vähän kauempaa...

Huh, ihana Sona! Tosi hienosti osaa jo pienessä häiriössäkin ottaa kontaktia ja seistä paikallaan. Onneksi motivoituu hienosti nameilla - ja leluilla! Erityisesti pallo on kovaa valuuttaa ;)

Lopuksi mahdottoman hellyttävä otos <3
Vähän kuvanmuokkausohjelmalla leikin, jotta sain Sonan vähän erottumaan lähes samanvärisestä matosta :)
Kaikki kuvat (c) Laura Tarvainen

Suurkiitos kuvista Laura! :) Ulkokuvauskelejä odotellessa...

tiistai 27. marraskuuta 2012

Huh!


Me selvittiin remontista! Ihme - niin kamala tuo viemäriremontti oli! Sikäli kaikki meni hyvin, että remonttimiehet pysyivät aikataulussa ja nyt kaikki toimii, eli ei mitään valittamista. Silti - huh! Osaapahan taas arvostaa juoksevaa vettä, vessaa ja suihkua... Aika luksusta pestä kädet ihan juoksevalla vedellä kotona! :D Sona tuntuu yhä kuuntelevan tosi tarkasti kaikki rappukäytävän äänet, ihan kuin odottaen, että milloin joku tulee meille, mutta rauhoittuu varmaan pian :) Ei sitä remonttimiehet kyllä haitanneet, pyöri vaan jaloissa uteliaana niin kauan kuin eivät metelöineet liikaa.

Sona ottaa iisisti :)
 Viikonloppu meni taas sateisissa merkeissä, voi tylsyys. Siispä ilahduttavia kuvia Sonan nukkuma-asennoista...

Ihan rentona ;)

Kaivautui itse tyynyn taakse ;)

Kaulan venyttelyä?

Tyytyväiseltä pentu ainakin näyttää :D
Häh? Mitä te nauratte?!
 Huomenna laittelen kuvia perjantailta, kun saimme hieman kuvausapua ;)
Nyt jatkan preppausta huomista varten...Sonalla on vielä virtaa - luut ja lelut saa taas kyytiä!


Näillä sanoilla ruotsin kokeeseen...

"Harvat asiat maailmassa ovat yhtä voimallisia kuin 
positiivinen sysäys. Hymy. Toivon ja optimismin sana. 
”Kyllä sinä pystyt” juuri silloin kun asiat ovat vaikeita."

-Richard M. Devos

tiistai 20. marraskuuta 2012

Rain, rain go away...ja vie remontti mennessäsi!

Blogissa on hiljaisempaa, kun meitsi ahertaa yliopistolla lähestyvien deadlinejen kanssa, viemäriremontti riivaa meidän Jyväskylän asuntoa ja viikonloput menee viikoista toipuessa :D

Asunnossamme tapahtuva viemäriremontti on saanut hermoni kireälle, olimme muutama viikko sitten ilman vettä ja viemäreitä pohjakerroksessa tapahtuvan viemärisaneerauksen takia ja tämän viikon olemme jälleen ilman vettä ja viemäreitä, koska saneeraus tapahtuu sisälllä meidän asunnossa. Yksiössä tämä merkitsee aivan järkyttävää kaaosta! Puolet kämpän pinta-alasta on lattiasuojuksia, joilla remonttimiehet iloisesti tassuttelevat ulkokengillään - luonnollisesti kaikenlaista likaa kulkeutuu myös suojusten ulkopuolelle, eli toisin sanoen lattioilta löytyy vaikka mitä, Sonan mielestä "jännää", remonttimoskaa! Onneksi pentula uskoo, kun kieltää syömästä mitään lattialta löytämäänsä ja koko ajan tässä vähän siivoilenkin. Eikä siinäkään mitään, mutta huh huh, minkälaista meteliä nuo saneerauslaitteet pitävät! Sonaa ne pelottavat, ja jos ne jo minunkin korvia särkevät, niin ymmärrettävästi myös koiran... Ollaan pyritty ulkoilemaan tai lähtemään pakoon yliopistolle näitä metelöintihetkiä. Muutenkin Sona on kulkenut mukanani yliopistolla, sillä enhän voi jättää pentua yksin asuntoon, jossa remonttimiehet kulkevat edes takaisin, ovi on auki rappukäytävään ja meteli ajoittain järkyttävä. Sona on jälleen yllättänyt fiksuudellaan - että se osaa käyttäytyä hienosti! Olemme opiskelleet tietokoneluokassa, käyneet syömässä sekä jopa istuskelleet luennoilla. Sona nukkuu hiljaa omassa matkustuskopassaan, eivätkä opettajatkaan ole tainneet tähän mennessä edes huomata jaloissani nukkuvaa siiseliä ;D
Yliopiston tietokoneluokassa - minä opiskelen, Sona nukuttelee...
Onneksi meillä on pieni koira! Ei tämä juuri yhtään suuremman koiran kanssa onnistuisikaan. Onneksi se ei myöskään koskaan ole ollut kova haukkumaan edes kotiin tulevia vieraita ihmisiä, ihan viimeistään nyt Sona on huomannut, että porukkaa lappaa sisään ja ulos eikä se ole mikään uutinen :D Siispä kyllä täällä selvitään, vaikkei tämä mitään herkkua olekaan!


Viikonloppuna Sona oli mukana ilahduttamassa kaverikoiraohjaajien tapaamista, itse kun Rölli-cavalierin kanssa niissä kuvioissa pyörin, niin Sona sai lähteä mukaan tutustumaan uusiin ihmisiin :) Taisi pientä pienen-koiran-kuumetta herätä porukassa ;) Kävin ennen tapaamista viihdyttämässä Sonaa Nomin luona, ja hurjat rallit kaksikko saikin aikaan! Piti ihan päästää ne pihalle päästämään höyryjä ulos, etteivät aivan levinneet pitkin seiniä :D

Tällä viikolla Sona täyttää puoli vuotta, ja se tuntuu ihan käsittämättömältä! Vastahan tuo pentunen tuli meille! Apua, miten aika kuluu! Sona on myös äskettäin "tuplannut" painonsa siinä mielessä, että meille tullessaan painoa oli 900 grammaa ja viimeksi punnitessani (ehkä reilu viikko sitten) huikeat 1,8 kiloa :D


Uusia temppuja ollaan opeteltu pikku hiljaa, uusin taitaa olla tassun antaminen ;) Näyttelyhihnassa ollaan kanssa treenailtu, vähemmän pöydällä - mutta tähän on tehtävä muutos, sillä aikaisemmin pöydällä ihanasti seisonut Sona olikin viime viikonloppuna sen pöydälle nostaessani aivan lukossa. Ei heti aluksi, mutta olisiko joku sen säikäyttänyt, kun yhtäkkiä valahti aivan mahdottomaksi? Pientä mörköikää on muutenkin nimittäin ollut havaittavissa... "Ravi" ja "seiso" näyttelyhihnassa kuuluu jo jokapäiväiseen aktivointiin, mutta ihan syyhyttäisi päästä johonkin näyttelytreeneihin, että saisi treenattua muiden koirien paikalla ollessa! Pieksämäellä en pääse näyttelytreeneihin, kun ne ovat maanantaisin, jolloin olen jo Jyväskylässä, ja Jyväskylässä en kävellen oikein pääse ja bussilla kulkeminen on järkyttävän kallista... Mutta katsotaan josko saataisi jotain muutosta tähän ;) Ja saa nähdä, saataisiinko viikonloppuna otettua kunnon seisontakuvaa puolivuotiaasta...


Viikonloppuna pitänee myöskin ryhdistäytyä ja ottaa järjestelmäkamera jälleen käsiin! Mukava olisi saada ulkokuviakin, mutta kovin sateiselta näyttää nuo sääennusteet... Mutta jospa edes sisäkuvia, ja ehkä sitä seisontaa, ehkä vaatekuviakin... Ainahan saa haaveilla ;D

Milloin tää remontti loppuu?

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Sininen siili

Ulkona sataa vuorotellen vettä ja räntää...Sonaa (ja minua) se ällöttää, mut onneksi päivät pelastaa lelut, erityisesti sininen siili! Sinistä piikkipalloa on näistä kuvista nyt vähän vaikea siiliksi tunnistaa, mutta siili se on. "Piikit" hieroo mukavasti kutiavia ikeniä ja hampaita, muoto takaa arvaamattoman pomppimisen ja koon puolesta Sonan on hieman haastavaa saada siitä otetta - huippulelu siis! Tämän kanssa pentu viihtyy pitkiä aikoja yksikseenkin!
 
Siili ylösalaisin

Uskaltaako hakea vai ei? Siili pomppi nurkkaan...
 Päivien iloksi on myös opeteltu temppuja ja aloitettu näyttelytreeniäkin ;) Ilman häiriöitä kulkee ja seisoo näyttelyhihnassa tosi kauniisti, seuraavaksi ruvetaan lisäämään häiriötä ja siirrytään uloskin treenimään näyttelyjuttuja.
 
"Possunorsu" on pätevä lelu myös! Heitä jo, pyytää Sona.
 Leluista irti päästäminen on jatkuvassa harjoittelussa, mutta Sona, ovela kettu, on keksinyt loistavan tavan päästää käskystä irti, mutta ei ihan kuitenkaan...
Tassuja ei lasketa! tuumaa Sona