Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mietteitä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mietteitä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. joulukuuta 2012

Katsaus


Vuoden viimeisenä päivänä lienee sopiva hetki katsahtaa sekä taakse- että eteenpäin. Vuosi 2012 oli meille aivan ikimuistoinen, saapuihan Sona kotiimme 5.8. Pitkä pohdinta ja harkinta sai vihdoin päätöksen, kun pieni chihuahua lähti mukaamme. Toiveet pienestä koiraperheenjäsenestä toteutuivat :) Sona on ollut meille ja lähipiirillemme oikea onnentuoja, niin monet hymyt ja naurut se on saanut aikaan. Rakas kultakimpale!
Suurkiitos kasvattaja-Marikalle, että luotit pienen hörökorvan meidän käsiimme! 
Elämää ilman Sonaa ei pysty enää edes kuvittelemaan - niin se on vallannut kaikkien meidän sydämet!

Samin ja Sonan ensimmäinen sekä...
...viimeisin yhteiskuva :)

Vuosi 2012
Elokuu

Sona kotiutui. Tutustuttiin uusiin koteihin (sekä Samin että minun vanhempieni), uusiin ihmisiin sekä uusiin koirakavereihin, Rölliin ja Nomiin sekä Flickaan. Sekä toisiimme! :) Tavattiin myös ensimmäistä kertaa siskoni Timi-kilpikonna. Nautittiin elokuun lämpimistä päivistä omassa rannassa sekä tehtiin ensimmäiset metsälenkit yksin ja yhdessä ystävien kanssa. Aloitettiin myös näyttelytreenit; seisontaa pöydällä ja lattialla. Ihmeteltiin elämää pienen koiranpennun silmin!



Syyskuu

Tutustuttiin Jyväskylän kotiimme. Sona oppi hienosti kerrostalokoiraksi. Laskettiin patjalla liukumäkeä, riehuttiin, hassuteltiin, ulkoiltiin auringossa ja sateessa, leikittiin. Tavattiin uusia koirakavereita: Lucy-chihuahua, Koira-saksanpaimenkoira, Soda-bordercollie sekä Linka-sekarotuinen. Tutustuttiin myös koiramaiseen kissaan, Dorikseen ;) Matkustettiin ensimmäistä kertaa junassa sekä bussissa, autoiltiin jo elokuussakin paljon. Vierailtiin Marikan luona Sonan "lapsuudenkodissa", jossa Sona rakasti chihuahuaseuraa (ja vähän pomeranianseuraakin ;D). Sona oppi pallohulluksi. Käytiin myös ensimmäisellä visiitillä vanhainkodissa ukkini luona. Juhlittiin 4-vuotiaan Röllin syntymäpäiviä.



Lokakuu

Sona oppi piilottamaan luita, jonka jälkeen siitä onkin tullut lähes päivittäinen rutiini. Tutustuttiin Vilho-cavalieriin sekä tehtiin pikavisiitti Röllin kaverikoirailun ohessa vanhainkotiin. Vietettiin syyslomaa ihanan rennosti rellottaen. Kokeiltiin ensimmäisiä talvitakkeja ja mantteleita talven kolkutellessa jo ovelle, sadetakki taisi olla käytössä jo syyskuun puolella? No, ainakin lokakuussa sille oli runsaasti käyttöä, sillä sateessa värjöttelyä harrastettiin ihan riittävästi. Näyttelytreenit jatkuivat, samoin leikit ja ulkoilut koirakavereiden kanssa.



Marraskuu

Tuskasteltiin - ensin ikävää Sonan jäädessä Turkin reissumme ajaksi Suomeen vanhemmilleni, sitten Jyväskylän asunnon viemäriremonttia. Sona matkusti Kolille, me Turkkiin - kaikki reissut menivät hyvin, mutta kotiinpaluu oli parasta! Sona todisti olevansa harvinaisen sopeutuvainen pieni kameleontti ja selviydyimme remontista. Sona pääsi ensimmäistä kertaa yliopistolle, ruokalaan, ruokakauppaan, lääkärin (ihmis sellainen) vastaanotolle, kauppoihin shoppailemaan ja vaikka sun minne mukanani, sillä remonttimiesten armoille sitä en voinut jättää. Reipas, tervepäinen pentu! Pöydällä seisontaa treenattiin, samoin ahkerammin näyttelyravia hihnassa. Hiljaiseleltiin koulukiireideni takia. Kuukauden piristyksenä saatiin kuvausapua Lauralta :)



Joulukuu

Loppurutistus koulussa ja lomalle. Aktiivieloa loman kunniaksi! Tutustuttiin lähemmin Flicka-englanninsetteriin sekä uusiin kavereihin, Dandy-cavalieriin ja Figaro-chihuahuaan. Hytistiin pakkasessa! Opeteltiin täten kerrospukeutumaan. Kuvailtiin lumisissa maisemissa auringonpaistetta toivoen. Juhlittiin 3-vuotiaan Nomin syntymäpäiviä. Vierailtiin joulun alla Marikan luona Suonenjoella, Sonan vauhti liennyt hieman hidastunut edelliseltä käynniltä. Riehuttiin lumessa! Tutustuttiin aktivointileluihin. Näyttelytreenit jatkuivat. Vietettiin leppoisia lomapäiviä sekä onnellista joulua, josta perheen pieninkin nautti.




Vuosi 2013

Toiveissa ja tavoitteena olisi, että Sona pysyisi terveenä, iloisena itsenään. Ihanana seurakoirana, kilttinä kainaloisena, jolla kuitenkin on luonnetta, reippautta ja kujeita. Luvassa on ensimmäinen rauhoitus maitoalakulmureiden poistoa varten, jännittävän pelottavaa. Helmikuussa suuntaamme todennäköisesti ensimmäiseen näyttelyyn, jännittävää. Saa nähdä, mihin tiemme vie ja mitä muuta uusi vuosi tuo tullessaan :)

Toivomme kaikille Onnellista Tulevaa Vuotta 2013!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Aktivointilelut testissä

Pakkaspäivien iloksi lainasimme Sonan kanssa Rölliltä muutamia aktivointileluja, joita ollaan nyt parin päivän aikana testattu :) Sona on saanut aika usein ruokansa joko pyyhkeeseen käärittynä tai jotenkin muuten hieman aivotyötä vaatien - erityisesti kovina pakkaspäivinä, kun pihalla kirmailu on jäänyt vähemmälle. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut hankkia Sonalle jonkinlaisen aktivointilelun tai -pelin, josta Sona saisi silloin tällöin ruokansa, mutta ainut este on ollut se, etten ole ollut aivan varma mistä pentu innostuisi. Halusin Sonan kokeilevan edes joitain leluja, jotta näkisin mikä toimii ja mikä ei. Onneksi on kavereita, sillä Röllin lelut antoivat jo hyvin osviittaa siitä, mitä Sonalle kannattaisi ostaa ;)
Tyytyväinen testaaja ;)
Testissä perus-Kongi, HauHaun hammashoitorugby ja Trixien Snack Roll.

Ensin kokeiltiin punaista perus-Kongia (esim. http://www.petnetstore.fi/tuotteet/lelut-aktivointilelut/Classic-KONG-2-kokoa). Raksut sisään, ja lelu lattialle. Sonan normaali ruoka-annos oli hieman liian iso mahtuakseen kokonaan pienen Kongin sisään ja arvatenkin osa raksuista valahti heti ulos lelusta, kun sen lattialle laittoi. 
Mutta testaaja oli tyytyväinen!
Vedellä raksut tietysti voisi pehmentää, jolloin Kongissa olisi enemmän tekemistä, mutta en tällä ensimmäisellä kertaa pehmentänyt, sillä pehmeät raksut eivät ole maistuneet Sonalle niin hyvin kuin kuivat. Toki nyt kun tietää, miten mieluisa Kong Sonalle on, voisi kokeilla pehmeitäkin raksuja täytteenä ;)



Sona sai raksut Kongista helposti. Mielellään se tökki ja tyrkki lelua tassuillaan ja kuonollaan, vaikka ehkä vähemmälläkin olisi selvinnyt. Aivan viimeiset raksut olivat vähän haastavampia saada Kongista ulos, mutta eivät ollenkaan mahdottomia. Hyvin Sonalla meni aika tämän kanssa! Voittaa tylsästi kupista syömisen milloin vain. Namien kanssa myös loistolelu.
Kongista Sona tykkäsi niin, että leikki sillä vaikka siellä ei enää ruokaa ollutkaan :) 

Seuraavaksi vuorossa oli HauHaun vihreä hammashoitorugby (esim. http://www.hauhau.fi/tuotteet/lelut/lateksilelut/hau-hau-champion-hammashiotorugby-minttu/). Lelussa on esittelytekstin mukaan raikastavaa minttua, mutta lelu on ollut Röllillä jo sen verran pitkään, että ei mistään mintusta ole enää mitään tietoa :D Tarkoitushan olisi pureskella lelua (ja maistella ilmeisesti minttua) niin, että saisi lelun "hampaiden" väliin pujotetut herkut tai raksut.

Pujottelin Sonan raksuja lelun "hampaiden" väliin, mahdollisimman pintaan, jotta lelu olisi alkuun Sonalle helppo. Raksut ovat kuitenkin sen verran pieniä, että siinä olikin haastetta Sonalle saada kaiverrettua niitä irti. Sona kyllä päättäväisesti yritti saada lelusta raksuja, se piti tassuilla kiinni, nuoleskeli raksuja ilmeisesti niitä pehmentääkseen, otti hampailla kiinni hellästi ja kovasti ja eri suunnista, mutta... Sona ei saanut, ainakaan tällä ensimmäisellä kerralla, yhtään raksua ilman apua irti.
Isäni Sonaa auttamassa :)

Miksi en saa tästä irti mitään??
Äiti, auta!
Päädyinkin sitten omin sormin napsuttelemaan raksut lelun "hampaiden" välistä pois - olipahan homma! Ilmeisesti raksut ovat liian pieniä tämän lelun hampaistoon, sillä hieman suuremmat ankanpalat Sona sai helposti irti ;) Siispä hyvä nameille, mutta ei ainakaan Sonan raksuille.

Kolmantena ja viimeisenä testattiin Trixien aktivointipeliä, Snack Rollia (esim. http://www.petnetstore.fi/tuotteet/lelut-aktivointilelut/Trixie-aktivointipeli-Snack-Roll). Snack Rollissa tarkoitus on pyörittää lelua tassuilla tai kuonolla, jolloin raksut putoilevat lelun rei'istä. Kansi auki, ruokaraksut sisään, kansi kiinni ja lelu Sonalle!
Mikä sä oot? ihmettelee Sona
Aikansa lelua ihmeteltyään Sona tutustui siihen lähempää ja sai muutaman raksunkin tönäistyään lelua vahingossa kuonollaan. 

Ai täältä saa ruokaa! 

Snack Roll on kovaa materiaalia, joten raksut pitivät aikamoista meteliä lelun pyöriessä lattialla eikä Sona oikein ihastunut kolisevaan purkkiin. Siispä reaktio oli lopulta kuitenkin samantyyppinen kuin mintturugbyyn:
Äiti, auta!
Snack Rollin ääniin aion kuitenkin Sonan totuttaa, sillä siihen mahtuu helposti Sonan koko ruoka-annos, raksut on hankalampi saada ulos kuin Kongista, aika kuluu hyvin ja aivotyötäkin saa tehdä. Saa nähdä, mitä siiseli toteaa suunnitelmastani ;)

Tämän testin perusteella hankkisin Sonalle ehdottomasti pienen Kongin ja jonkin Snack Rollin tyyppisen lelun. Luulen, että Sonalle mieluisampi olisi pallonmuotoinen lelu, jota pyörittäessä siitä putoilisi raksuja. Se kun niin rakastaa kaikenlaisia lelupalloja ;)

torstai 20. joulukuuta 2012

Usein kysyttyjä kysymyksiä


Halusin koota vastauksia kysymyksiin, joita Sonan kanssa kohtaamme jatkuvasti. Luvassa siis kootut selitykset :D


Miksi juuri chihuahua?

- pieni koko -> Asuntomme Jyväskylässä ei koolla kerskaile, joten pieni koira oli meille must. Halusimme, että koira pystyy touhuamaan ja juoksentelemaan sisälläkin. Matkustamme jatkuvasti, joten lisäksi autossa ja junassa matkustaessa pieni koira on helppo, joko omassa pienessä matkustusboksissaan tai sylissä. Pienelle koiralle on, ainakin meidän perhe- ja ystäväpiirissä, myös helpompi tarvittaessa löytää hoitopaikka.

Seinät kaatui päälle, mutta omaa mökkiä ei jätetä :)
11/2012
- luonne -> Halusimme reippaan, eloisan koiran, joka viihtyy sekä sylikoirana että mukana kaikissa touhuissamme; seurakoiraluonteen. 



- aikaisemmat positiiviset kokemukset chihuista -> Erityisesti Samin äidin Lucy-chihu on hauska persoona! 

- ulkonäkö -> Vastustamaton hörökorva! Suloinen ilme.


- lyhyt karva -> Itse olisin ehkä kuitenkin halunnut pitkäkarvaisen, mutta koska Sam halusi lyhytkarvaisen ja vietämme paljon aikaa Pieksämäellä sekä hänen että minun kotona, saivat molempien vanhemmat myös äänestää karvan pituudesta. Hävisin äänin 1-3, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lyhytkarvainen chihuahua ;) En tosin ole enää ollenkaan pahoillani tästä, sillä Sonan turkki on todella helppo - karvaa ei lähde paljon, helppo pitää puhtaana kaikilla keleillä, helppo pestä, helppo harjata...


- rotukoira -> Jotta tietäisimme edes suurinpiirtein, minkälainen tuleva koira on luonteeltaan, kooltaan ja vieteiltään. Näyttelyissä handlerina pyörineenä halusin myös koiran, jota voi käydä kehässä näyttämässä ;)


Rölli Joensuussa 5/2012
Nomi Jyväskylässä 11/2011















 



 
Mistä tulee nimi "Sona"?

Halusimme nimen, joka ei tule vastaan ihan joka päivä! Sam halusi, että nimi liittyy jotenkin musiikkiin - minä halusin, että nimi on kaksitavuinen ja helppo sanoa. Sona onkin lyhenne sonaatista, ja tämän nimen keksittyämme olimme varmoja, että tämä on oikea nimi pienelle chihutytölle. Googlasimme nimeä varmistaaksemme, ettei se tarkoita mitään epämääräistä millään kielellä, ja saimme tietää, että Sona tarkoittaa kultaa Intian sanskritin kielellä. Sehän sopi meille hyvin, kultakimpalehan tämä pentu on :) Ja vielä hieman kullanvärinenkin ;)
Muita merkityksiä Sonalle: http://en.wikipedia.org/wiki/Sona

Sona 2kk, 7/2012

Mitä ja miten usein Sona syö?

Jos se itse saisi päättää, niin paljon ja usein! Pentuna Sona söi Royal Caninin minien penturuokaa. Pari ensimmäistä päivää ruokaa oli tarjolla koko ajan, mutta tuntui, ettei pentu malta tai ymmärrä mennä itsenäisesti syömään. Siispä järjestimme ruokailun ensin vähän aikaa neljä kertaa, sittemmin kolme kertaa, päivässä. Ruoka on alusta asti ollut aina puoli tuntia tarjolla ja jos se ei siinä ajassa kelpaa, se otetaan pois. Noin kuukausi sitten ruoka ei enää maistunutkaan niin loistokkaasti kuten aikaisemmin, joten noin viikko sitten vaihdoimme ruokailurytmin kahteen kertaan päivässä. Nyt ruoka maistuu taas hyvin, ja Sona on ylipäätään oppinut hyvin syömään annetussa ajassa. Noin viisikuisena vaihdoimme Nutro Choicen Mini Chicken -aikuisruokaan kasvattajan kehoituksesta. Nutro Choice on maistunut Sonalle yhtä hyvin kuin Royal Canin, mutta mielestäni Sonan silmät ovat vuotaneet ruuan vaihdoksen jälkeen vähemmän. Lisäksi Sonan turkki oikein kiiltää eikä siitä lähde paljoakaan karvaa - toki tähän vaikuttaa sekin, että Sonan pentukarva vaihtui aikuiskarvaan. Tosi tyytyväisiä ollaan Nutro Choiceen kyllä oltu. Nutron nappula on lisäksi sopivan pieni Sonan syötäväksi, muttei niin pieni, että se nieleskelisi niitä pureksimatta ensin. Maitohampaita pudotettuaan Sona söi vähän aikaa raksut vedellä pehmennettyinä, mutta normaalisti raksut kyllä raksutellaan ihan kovina - maistuu paremmin ja tekee hyvää hampaille :) Nameina Sona syö lähinnä Hau Hau-merkin ankkafilettä, kanakierrettä, kanasiivuja tai tonnikalapaloja, lisäksi joitain muitakin satunnaisesti. Mitä enemmän nameja, sitä vähemmän oikeaa ruokaa -tasapaino on meillä säilytettävä, sillä Sona pyöristyy helposti. 



Miten Sona tarkenee talvella?

Ilman vaatteita - huonosti! Kun lämpötila on nollan paikkeilla, laitetaan joko neulepaita tai talvimantteli päälle, ja kun pakkasta on lähemmäs kymmenen astetta, laitetaan lisäksi tossut jalkoihin. Kun pakkasta on parikymmentä astetta, laitetaan neulepaita talvimanttelin alle lisälämmitystä tuomaan :) Ulkoilut ovat myös melko lyhyitä kovalla, kylmällä tuulella tai yli 10-15 asteen pakkasella. Toki ulkoilun pituus riippuu myös pennun vauhdista - mitä kovempaa se pinkoo, esimerkiksi koirakaverin kanssa tai pallon perässä, sitä pitempään se tarkenee ;) Tälle viikolle on luvattu jopa kolmenkymmenen asteen pakkasia, joten siinä tapauksessa varmaan käydään vain nopeasti piipahtamassa pihalla vaatteet päällä ja ollaan lämpimässä sisällä... Sateella sademantteli pitää Sonan kuivana ja melko puhtaana kurastakin.

Talvitamineissa


Paljonko Sona painaa?

10-viikkoisena meille saapuessaan Sona painoi 900 grammaa, josta paino on noussut nykyiseen suurinpiirtein kahteen kiloon. Hyvä taskukoko ;)


P.s. Kommentoi ja kysy lisää! :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Huh!


Me selvittiin remontista! Ihme - niin kamala tuo viemäriremontti oli! Sikäli kaikki meni hyvin, että remonttimiehet pysyivät aikataulussa ja nyt kaikki toimii, eli ei mitään valittamista. Silti - huh! Osaapahan taas arvostaa juoksevaa vettä, vessaa ja suihkua... Aika luksusta pestä kädet ihan juoksevalla vedellä kotona! :D Sona tuntuu yhä kuuntelevan tosi tarkasti kaikki rappukäytävän äänet, ihan kuin odottaen, että milloin joku tulee meille, mutta rauhoittuu varmaan pian :) Ei sitä remonttimiehet kyllä haitanneet, pyöri vaan jaloissa uteliaana niin kauan kuin eivät metelöineet liikaa.

Sona ottaa iisisti :)
 Viikonloppu meni taas sateisissa merkeissä, voi tylsyys. Siispä ilahduttavia kuvia Sonan nukkuma-asennoista...

Ihan rentona ;)

Kaivautui itse tyynyn taakse ;)

Kaulan venyttelyä?

Tyytyväiseltä pentu ainakin näyttää :D
Häh? Mitä te nauratte?!
 Huomenna laittelen kuvia perjantailta, kun saimme hieman kuvausapua ;)
Nyt jatkan preppausta huomista varten...Sonalla on vielä virtaa - luut ja lelut saa taas kyytiä!


Näillä sanoilla ruotsin kokeeseen...

"Harvat asiat maailmassa ovat yhtä voimallisia kuin 
positiivinen sysäys. Hymy. Toivon ja optimismin sana. 
”Kyllä sinä pystyt” juuri silloin kun asiat ovat vaikeita."

-Richard M. Devos

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

If we try hard enough, we can be whatever we want

Eräänä lokakuisena päivänä oltiin Sampan ja Sonan kanssa Palokin hiekkakuopilla haaveilemassa, riehumassa, kuvailemassa ja rentoutumassa. Kameran takana oli poikkeuksellisesti Sam, joten minun tehtävä oli toimia pallonheittäjänä ja Sonan kuvattavana;) 

Up, up, up we go!

Syöksysiiseli

Nyt taitaa mennä auttamatta pallosta ohi?

Näin hienosti meillä palautetaan pallo :)

Ja näin hienosti pelastetaan pallo, kun pallonheittäjä mokaa eikä saa palautettavasta pallosta otetta :D


Oletko nyt valmis, Sona?


Otsikko viittasi lähinnä tähän Sonan supermies-kuvaan, vain viitta puuttuu, niin kuin eräs ystäväni sanoi :D



Leikittäiskö vielä?
Kuten arvata saattaa, Sonan silmät, suu, nenä ja korvat olivat aivan hiekkaa täynnä kotiin palatessamme!