Kaivattua kuvausapua

Pari viikkoa sitten valokuvausta harrastava ystäväni kysyi, saisiko hän tulla joskus kuvaamaan Sonaa, ja minä riemusta kiljuen ilmoitin, että milloin vain! Yleensä kuvausapu on hyvinkin tiukassa ja vastahakoista, joten on aivan ihanaa, että joku tarjoutuu vapaaehtoisesti kuvailemaan! Kiitos Laura! :) Saimme viime perjantaina aikataulut natsaamaan niin, että sateesta huolimatta päätimme kuvailla edes sisällä vähän.

Ja tadaa - sain haluamani seisontakuvan puolivuotiaasta Sonasta! :)

Äiti on ollut taas ahkerana ja ommellut Sonalle vaikka mitä kivaa! Otin Lauran luokse mukaan Sonan uusimman vaatteen, joten olihan se puettava siiselin päälle ja ikuistettava kuvaan :) Tässä siis Sonan talvimantteli - kaksi kerrosta fleecekangasta, joiden välissä on tuulen kestävä kangas. Lisäksi korkea kaulus, koska huppua Sona ei oikein ole arvostanut sademanttelissaan ;D Tämän alle mahtuu helposti neuletakki, tai sitten tämän päälle sadetakki, jossa on fleecevuori. Kyllä nyt pitäisi Sonan selvitä talvesta :) Kiitos äiti!

Näin Sona maastoutuu talvimanttelissaan ;)

 Lisäksi lattialla seisontaa, ensiksi aivan vapaana...

Sitten hihnassa... 

Aika järeä tää englanninsetterin näyttelyhihna chihulla, mutta parempaa odotellessa... ;)
Häntä heilui niin, ettei se tarkentunut kuvaan :)

 Ja vähän kauempaa...

Huh, ihana Sona! Tosi hienosti osaa jo pienessä häiriössäkin ottaa kontaktia ja seistä paikallaan. Onneksi motivoituu hienosti nameilla - ja leluilla! Erityisesti pallo on kovaa valuuttaa ;)

Lopuksi mahdottoman hellyttävä otos <3
Vähän kuvanmuokkausohjelmalla leikin, jotta sain Sonan vähän erottumaan lähes samanvärisestä matosta :)

Kaikki kuvat (c) Laura Tarvainen

Suurkiitos kuvista Laura! :) Ulkokuvauskelejä odotellessa...