Blogissa on hiljaisempaa, kun meitsi ahertaa yliopistolla lähestyvien deadlinejen kanssa, viemäriremontti riivaa meidän Jyväskylän asuntoa ja viikonloput menee viikoista toipuessa :D
Asunnossamme tapahtuva viemäriremontti on saanut hermoni kireälle, olimme muutama viikko sitten ilman vettä ja viemäreitä pohjakerroksessa tapahtuvan viemärisaneerauksen takia ja tämän viikon olemme jälleen ilman vettä ja viemäreitä, koska saneeraus tapahtuu sisälllä meidän asunnossa. Yksiössä tämä merkitsee aivan järkyttävää kaaosta! Puolet kämpän pinta-alasta on lattiasuojuksia, joilla remonttimiehet iloisesti tassuttelevat ulkokengillään - luonnollisesti kaikenlaista likaa kulkeutuu myös suojusten ulkopuolelle, eli toisin sanoen lattioilta löytyy vaikka mitä, Sonan mielestä "jännää", remonttimoskaa! Onneksi pentula uskoo, kun kieltää syömästä mitään lattialta löytämäänsä ja koko ajan tässä vähän siivoilenkin. Eikä siinäkään mitään, mutta huh huh, minkälaista meteliä nuo saneerauslaitteet pitävät! Sonaa ne pelottavat, ja jos ne jo minunkin korvia särkevät, niin ymmärrettävästi myös koiran... Ollaan pyritty ulkoilemaan tai lähtemään pakoon yliopistolle näitä metelöintihetkiä. Muutenkin Sona on kulkenut mukanani yliopistolla, sillä enhän voi jättää pentua yksin asuntoon, jossa remonttimiehet kulkevat edes takaisin, ovi on auki rappukäytävään ja meteli ajoittain järkyttävä. Sona on jälleen yllättänyt fiksuudellaan - että se osaa käyttäytyä hienosti! Olemme opiskelleet tietokoneluokassa, käyneet syömässä sekä jopa istuskelleet luennoilla. Sona nukkuu hiljaa omassa matkustuskopassaan, eivätkä opettajatkaan ole tainneet tähän mennessä edes huomata jaloissani nukkuvaa siiseliä ;D
 |
| Yliopiston tietokoneluokassa - minä opiskelen, Sona nukuttelee... |
Onneksi meillä on pieni koira! Ei tämä juuri yhtään suuremman koiran kanssa onnistuisikaan. Onneksi se ei myöskään koskaan ole ollut kova haukkumaan edes kotiin tulevia vieraita ihmisiä, ihan viimeistään nyt Sona on huomannut, että porukkaa lappaa sisään ja ulos eikä se ole mikään uutinen :D Siispä kyllä täällä selvitään, vaikkei tämä mitään herkkua olekaan!
Viikonloppuna Sona oli mukana ilahduttamassa kaverikoiraohjaajien tapaamista, itse kun Rölli-cavalierin kanssa niissä kuvioissa pyörin, niin Sona sai lähteä mukaan tutustumaan uusiin ihmisiin :) Taisi pientä pienen-koiran-kuumetta herätä porukassa ;) Kävin ennen tapaamista viihdyttämässä Sonaa Nomin luona, ja hurjat rallit kaksikko saikin aikaan! Piti ihan päästää ne pihalle päästämään höyryjä ulos, etteivät aivan levinneet pitkin seiniä :D
Tällä viikolla Sona täyttää puoli vuotta, ja se tuntuu ihan käsittämättömältä! Vastahan tuo pentunen tuli meille! Apua, miten aika kuluu! Sona on myös äskettäin "tuplannut" painonsa siinä mielessä, että meille tullessaan painoa oli 900 grammaa ja viimeksi punnitessani (ehkä reilu viikko sitten) huikeat 1,8 kiloa :D
Uusia temppuja ollaan opeteltu pikku hiljaa, uusin taitaa olla tassun antaminen ;) Näyttelyhihnassa ollaan kanssa treenailtu, vähemmän pöydällä - mutta tähän on tehtävä muutos, sillä aikaisemmin pöydällä ihanasti seisonut Sona olikin viime viikonloppuna sen pöydälle nostaessani aivan lukossa. Ei heti aluksi, mutta olisiko joku sen säikäyttänyt, kun yhtäkkiä valahti aivan mahdottomaksi? Pientä mörköikää on muutenkin nimittäin ollut havaittavissa... "Ravi" ja "seiso" näyttelyhihnassa kuuluu jo jokapäiväiseen aktivointiin, mutta ihan syyhyttäisi päästä johonkin näyttelytreeneihin, että saisi treenattua muiden koirien paikalla ollessa! Pieksämäellä en pääse näyttelytreeneihin, kun ne ovat maanantaisin, jolloin olen jo Jyväskylässä, ja Jyväskylässä en kävellen oikein pääse ja bussilla kulkeminen on järkyttävän kallista... Mutta katsotaan josko saataisi jotain muutosta tähän ;) Ja saa nähdä, saataisiinko viikonloppuna otettua kunnon seisontakuvaa puolivuotiaasta...
Viikonloppuna pitänee myöskin ryhdistäytyä ja ottaa järjestelmäkamera jälleen käsiin! Mukava olisi saada ulkokuviakin, mutta kovin sateiselta näyttää nuo sääennusteet... Mutta jospa edes sisäkuvia, ja ehkä sitä seisontaa, ehkä vaatekuviakin... Ainahan saa haaveilla ;D
 |
| Milloin tää remontti loppuu? |
Onpa suloinen pieni Sona! Kätevää, kun noin pienen koiran voi ottaa mukaan melkein minne vain. En tiedä, miten itse selviäisin koirieni kanssa tuollaisesta remonttitilanteesta.
VastaaPoistaSona kiittää ja lähettää hännänheilutuksia :)
VastaaPoistaKyllä meillä olikin miettimistä tuon remontin järjestelyjen kanssa, suoraan sanoen epätoivo meinasi iskeä! En kyllä usko et itsekään olisin paljon suuremman tai useamman koiran kanssa tuosta kunnialla selvinnyt, mutta Sonan kanssa meni onneksi ihan mukavasti. Onneksi se on pikkupennusta asti tottunut kulkemaan kaikenlaisissa paikoissa mukana! Mutta ei kyllä voi kenellekään toivoa tuollaista remonttia - ainakaan, jos asunnossa on remontin ajan pakko asua...