Vatsanväänteitä

Taisin viime kirjoituksessani mainita, että Sonan vatsa on ollut "hieman" sekaisin? No, enää ei "hieman" riitä kuvailemaan tätä karmivaa vatsatautia, joka meille kotiutui liiankin hyvin :( Yhdeksänä peräkkäisenä yönä juoksimme Sonan kanssa pihalla enemmän ja vähemmän, ja voin sanoa, että olin vähällä tulla hulluksi. Nukun yleensä sikeästi enkä tosiaankaan heräile pieniin (enkä yleensä suurempiinkaan) ääniin, joten tässä taudissa oli tälle unikeolle kestämistä. Päivisin Sona ei niinkään ripuloinut, mutta heti kun valot sammuivat, alkoi levoton ravaaminen. Pahimmillaan kävimme yhden yön aikana seitsemän kertaa ulkona! Voitte kuvitella, kuinka skarppina seuraavan aamun luennoilla olin...

Potilas

Sona sai aluksi Canikuria, mutta kun se ei vaikuttanut purevan, vaihdettiin eläinklinikalta ostettuun Promaxiin. Promaxilla tauti menikin sitten vihdoin ohi. Canikurin kanssa Sona sai pelkkää keitettyä kanaa, ja kerran kaurapuuroa, mutta samalla eläinklinikkareissulla ostin sitten Hill'sin i/d:tä. Paikallisella klinikalla oli i/d:tä vain purkkiruokana, joten sitähän se oli otettava. Muutaman kerran piti hörökorvan kanssa keskustella ennen kuin se vakuuttui, että purkkiruokaakin voi syödä. Arvasin, että tarpeeksi nälkäisenä Sona kyllä söisi - ja niinhän se tekikin.

Onneksi Sona pysyi oikeastaan koko ajan iloisena ja pirteänä omana itsenään, tietysti vatsan selvästi kipuillessa oli pieni aivan surkeana. Painokin on pysynyt hyvänä, onhan ruoka ja vesi maistuneet koko ajan hyvin. Oksennuksilta selvisimme melkein. Toisena Promax-päivänään Sona nimittäin pari tuntia lääkkeen ja aamupalan jälkeen puklasi aivan kaiken kerralla ulos, mutta ei kyllä sen jälkeen ole oksennellut. Onneksi. Sunnuntaina me mökkihöperöt uskaltauduttiin jo ihan ihmisten ilmoille, ja kyllä me nautittiin :) Selvästi Sonaa kyllä uuvutti kavereiden treffaus, oli loppuillan aivan "taju kankaalla"...

Ei tässä sairastamisen ohella ole paljon muuta saatu aikaiseksi... Mitä nyt leikitty...

Jos heittäisit riepua? pyytää Sona

<3

Toivon, että tämän vatsataudin tarina oli tässä, mutta tänään eli tiistaiaamuna Sona herätti minut tuntia ennen herätyskelloni soittoa ja vaati päästä ulos. Vatsa jälleen löysällä... Siispä heti uusi Promax-kuuri päälle, ja ruokailu jatkuu Hill'sin i/d:llä, vaihteeksi raksuilla. Ehkä ylireagoin nyt pikkujutusta, mutta tuollaisen taudin jälkeen ei kyllä halua ottaa yhtään riskejä... Sormet ristiin, että pääsisimme eroon tästä taudista!