Syksykoirat

Viime viikonloppuna tehtiin taas metsäretki tutussa seurassa Eijan ja Röllin sekä Annelin ja Nomin kanssa. Kyllä alkaa olla jo tosi syksyisiä maisemia! Rentouttava reissu kaiken kaikkiaan :)

Nomi ja Sona alkavat tuntea Naakkiman reitin jo niin hyvin, että menevät edeltä jo aika uhkarohkeasti. Piti ihan hillitä pienten menoa!

Sonasta ei vielä ollut niin syksy etteikö olisi voinut pulahtaa järvessä! Hörökorva hieman yliarvioi hyppykykynsä ja hulahti puroon yrittäessään loikata sen yli...

Märkä chihu!

Hömppä <3

Rölli ihmetteli pienten kiirettä

Tuulitukka :)

Nomi, tupsu

Sona toivoo herkkuja Annelilta ;)

Slurps!

Nomilla on niin pöyhkeä turkki! 

Rölli juomassa

Nappinenä

Punaisesta takista oli taas hyötyä, hieman liian hyvin pieni koira maastoutuu syksymetsään!

Pienet paikallaan noin sekunnin sadasosan verran :D

So <3

Rölli on takuuvarma poseeraaja! Pieniä pitää houkutella ja komentaa, mutta Röllin kun laittaa paikalleen, se posettaa kunnes toisin sanotaan :D

Mutta kas kas, onnistuttiin me saamaan yhteispotrettikin kaveruksista! :)

Aika velmu tuo Sona!

Hörökorva

Rölliin iski hirveä hanskankantopuuska, pakko oli luovuttaa hanska herralle kannettavaksi :) 

Pupujussi!

Pieni koko ei muuten ole mikään este ;) 

Lentoon!

Kiitureilla on hauskaa :)

Nomi kävi niinkin rohkeaksi, että luiskahti puron penkalta alas puron reunamutiin... Sona onneksi ei hujahtanut perässä, vaikka yleensä Nomia seuraakin kuin hai laivaa! Me ihmeteltiin, kun pieniä ei kuulunut metsästä takaisin, vaikka perään huudeltiin - yleensähän nuo pysyvät ihan näköetäisyydellä ja huutaessa viimeistään ilmestyvät näkyviin. Anneli sitten kauempaa bongasi Nomin ja Sona alkoi siinä samassa juosta hädissään minun ja Nomin väliä, kun huomasi että kaveri on oikeasti hädässä eikä pääse korkeaa penkkaa ylös. Nappasin Sonan kiinni ja annoin Annelin syliin (ettei se vaan tule perässäni) ja könysin penkan alas Nomin luokse. Nomi oli hieman huolissaan, mutta ihan kunnossa, joten ei kun koira ylös penkalta ja itse perässä! Nomille hyvin epätyypillisesti se sai siinä rytäkässä turkkinsa liattua, todistusaineistoakin otettiin:

Kaikki hyvin, loppu hyvin! :)

Eija tarjosi meille reissun päätteksi pizzaa ja vadelmaherkkuja, ai että! Sonallekin olisi maistunut... ;)

Rölli mietteliäänä

Nomiakin taisi jo vähän väsyttää seikkailut metsässä...

Pitkästä aikaa piti kuitenkin ottaa sisälläkin kaverikuva rakkaista karvakorvista :) Ainakin olivat lenkin jäljiltä rauhallisia! Kameran pitkä objektiivi aiheutti hieman vaivaa, sillä minun piti olla yllättävän kaukana saadakseni tällaisenkin kuvan! Siispä koirat napakasti komentoon paikalleen ja sitten varovainen peruutus kameran kanssa :D

Sona ja "henkivartijansa" Rölli :)

Sitten poseeraukset menivätkin aivan pelleilyksi, ainakin Röllin osalta :D

Sona hyppyytti Nomin vielä kuitenkin leikkimään :)

Aika hurja, eikö?

Rölliä ei painiminen kiinnosta, se syö mieluummin sivussa luuta ja antaa pienten peuhata :D

Sona vei Rölliltä salakavalasti luun ja kipitti vauhdilla Röllin petiin sitä syömään... Rölli tulikin sitten viereen vahtimaan tapahtumia ;)

Sonaa vähän huolestuttaa, uskaltaakohan tästä mennä ohi....

Korvat suippoon ja häntä heilumaan, ehkä sitten pääsee ohi :)

Ja pääsihän se, yllättävän sulassa sovussa nämä ahneet selviävät näistä tilanteista! Kiltit koirat.

Nomia puolestaan ei luut jaksaneet kiinnostaa, vaan se kupsahti nukkumaan ;)

Kaatuu...

Huh!