Kesälomareissu heitetty, vauhtia haettiin Pihtiputaan näyttelystä ja sieltä siis Kalajoelle ;)
Meripeto kuivattelee lämpöisessä auringossa...
Kalajoen hiekkasärkkien virallisille uimarannoillehan ei koirilla ole asiaa, mutta googlailin asiaa ja löysin koirillekin sallitun rannan: Keskikarin eteläranta :) Sinne siis...
Kyllä Sona nautti taas vapaudesta ja loputtoman pitkästä rannasta!
Ilme kertonee kaiken ;)
Lentoon lähdössä!
Samppaa pitää kuunnella tarkasti ;)
Kalajoen lämpimien päivien jälkeen otettiin suunta pohjoisemmas, Ranualle.
Löydettiin luontopolku, jossa monitoimieläin pääsi vauhtiin: läähätys ja kävyn kantaminen yhtä aikaa on helppo juttu!
Sillan laudat oli hieman harvassa pienille tassuille...yli kuitenkin päästiin turvallisesti :)
Ranuan vuokramökkimme pihassa oli yllättäen ranta ja maalaituri, joten Sonahan oli riemusta revetä. Se kirmasi, peuhasi, pelleili, tutkiskeli, kaivoi, kieriskeli, nuuhkaili...oikeaa koiran elämää :)
"No, kai sä nyt kuvaat kun mä kierin?"
Nautiskelija!
Tarpeetonta ehkä sanoa, että Sonan silmät, korvat, suu ja nenä olivat aivan täynnä hiekkaa useammankin kerran meidän loman aikana! :D
Sona pääsi pitkästä aikaa kurkistelemaan myös siskoni maakilpikonnaa, Timiä...
Timi oli älyttömän kiinnostava Sonan mielestä! Mutta varovainen piti olla ;)
Leikkiinkin Sona yritti Timiä kutsua, mutta jostain syystä kilppari ei ymmärtänyt koiran yrityksiä?
 |
| "Höh, ei se tajuu!" |
Söpönassu
Näitä naurukuvia voisi katsella aina päivät pitkät, tulee niin hyvä mieli itsellekin, kun koira on niin valtaisan onnellinen <3
Aurinkoisena päivänä Timikin pääsi pihalle Sonan kanssa :)
Sonan harmiksi Timi ei vieläkään osannut leikkiä chihuahualeikkejä.
Pallo oli paljon kovempi sana ;)
Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Kainuussa Hepokankaalla ihailemassa Suomen korkeinta luonnontilaista vesiputousta :) Olikin jo ihan tauon paikka, niin koiran kuin meidän ihmistenkin mielestä!
Sona kuuntelee, kun kielsin hyppäämästä tasanteelta alas ;)
Ihmetystä riittää!
Hepoköngäs
On se rakas!
Tosiasiassa meillä on tänään paljon hiljaisempaa kuin mitä nämä lomakuvat antaa ymmärtää, sillä Sona steriloitiin tänäaamuna. Leikkaus meni onneksi hyvin ja potilas on ollut kiltti ja reipas, väsynyt tietysti. Ei ainakaan vielä ole näin alkuiltaan mennessä valitellut eikä itkeskellyt, saa nähdä kuinka ensimmäinen yö menee. Haavapukukin on ommeltu jo etukäteen valmiiksi, katsotaan tuleeko sille tarvetta.
Palaamme asiaan!
Minulta on kyselty usealtakin taholta, että ai miksi näin? Miksi steriloida nuori, terve narttu?
No, minulla ei ole kasvatusaikeita eikä Sona ole sijoituskoira, joten sterilointi tuli kyseeseen. Oman elämäntilanteeni vuoksi en voi ajatella teettäväni pentuja vielä moneen vuoteen, asummehan opiskelujeni takia vähän missä sattuu: kahdella (kesäisin jopa kolmella) paikkakunnalla. Terveysedutkin ovat huomattavat: nisäkasvainten todennäköisyys vähenee, kun ensimmäisten juoksujen jälkeen steriloidaan, ei märkäkohtua, ei kohtutulehdusta...eikä tietysti juoksuja eikä hormonihuuruja. Sonalla oli lisäksi tosiaan valeraskaus ekojen juoksujen jälkeen, ja sehän yleensä tuppaa uusimaan ja aina vaan pahempana. Meistä oli kokonaisuudessaan armollisempaa steriloida Sona nyt nuorena ja terveenä kuin ehkä sitten vanhana ja kenties jopa jo sairaana. Arjen helpottajakin leikkaus ehdottomasti oli, ja koirankin, sillä nyt sen ei tarvitse kokea pentujen hoivaamiseen tarkoitettua hormonitoimintaa, jota se ei koskaan pääse toteuttamaan...
Toki asiassa on sekin puoli, että haluan ensin harrastaa rotua ja kerätä tietoa ja taitoa rutkasti lisää, ennen kuin mahdollisesti alan kasvattaa. Kasvatus saa jäädä toistaiseksi asiantuntevimmille ihmisille!
Pitää mainita, että Sonassa itsessäänhän ei ole mitään jalostusta estävää vikaa (ainakaan toistaiseksi) havaittu, mutta olosuhteet saivat meidät tekemään tämän tarkasti harkitun päätöksen. Muuten elämämme jatkuu Sonan kanssa ennallaan, terveystutkimukset ehdottomasti toteutetaan ja näyttelyharrastuskin jatkuu huviksemme :)
Ps. Sona kävi tietysti myös puntarissa, painoa oli 2,3kg! :)
