Kolmisen viikkoa sitten Eijan & Röllin luona kävi pieniä vieraita, joita mekin Sonan kanssa päästiin ihailemaan; nimittäin pienet pörröiset bichon frise -pennut Lilo ja Elli sekä pentujen "isosisko" Ilona :) Ilona ja Rölli ovat tuttuja koirakaveripiireistä, molemmat ovat Kennelliiton virallisia kaverikoiria ja säännöllisesti käyvät "töissä" kaverikoiravierailuilla.
Sona oli aluksi aivan ihmeissään...
 |
| Sylissä taitaa olla Elli-pentu? |
Hetken pentujen touhuja seurattuaan Sona innostui leikkimään ja töhöttämään pörröjen kanssa :) Ihana oli pentujen leikkejä katsella, lasketaanhan meidän 8-kuinen Sonakin vielä pennuksi... Olivat oikein sopivankokoisiakin leikkikavereita toisilleen, mikä oli tietysti aivan huippua! Pennut olivat hauskasti aivan erilaisia luonteeltaan, Lilo rohkea touhottaja ja Elli rauhallisempi sivusta ihmettelijä - syötävän suloisia molemmat!
 |
| Sona hakemassa Lilon leikkimään :) |
Lilon vuoro hakea Sona leikkimään pöydän alta :D
Nyt Lilo jo komentaa - leikkimään sieltä Sona!
Kevyesti vierähti useampi tunti, ja olisi vierähtänyt vielä useampikin! Hauskoja pentuja, Sonankin mielestä :)
 |
| Vasemmalla Lilo, oikealla Elli - meniköhän oikein? Sona ainakin on aivan kuvan oikeassa laidassa! :D |
Toivottavasti tavataan pian uudestaan! :)
Viimeaikoina Sona on jälleen kunnostautunut television katsojana. Jyväskylässä televisio on matalammalla kuin Pieksämäellä missään, joten Sona tulee seuranneeksi televisiota paljon enemmän täällä Jyväskylän asunnossamme. Sona muistaa kyllä poikkeuksetta ilmoittaa televisiossa näkyville koirille, että tämä on sitten hänen kotinsa! Ja kissoille, ja hevosille, ja lampaille, ja... Sona reagoi siis yleensä kaikkiin eläimiin (tai eläimiksi luuleviinsa hahmoihin) murinalla tai jos ihan innostuu, niin haukahtamalla kerran tai kaksi. Kiinnostus ja pörinät loppuvat onneksi joko luonnostaan tai sitten kiellosta.
 |
| Sonan lempiohjelma on ehdottomasti Pikku Kakkonen - en ollutkaan koskaan huomannut, miten paljon eläinhahmoja lastenohjelmissa on! Pikku Kakkoselle kyllä harvemmin tarvitsee ihan haukkua, sitä vaan tuijotetaan ja muristaan, jos näkyy jotain huolestuttavaa ;D |
Lelurintamallakin on tapahtunut - jännittävää eikö? Sonan pentuajan tutut tuntevat varmasti possunorsun eli norsun, joka sai vaaleanpunaisen värinsä ja possumaisen olemuksensa vuoksi lempinimen "possunorsu". Possunorsu on ehdottomasti yksi Sonan lempileluista, se kelpaa leikkikaluksi poikkeuksetta aina! No, alkuperäinen possunorsu sai äskettäin kyseenalaisen lempinimen "haisupossu" sekä muutaman reiän nahkaansa, joten meillä alkoi uuden possunorsun etsintä. Siispä Tokmannille, possunorsun kotisijoille! Pengoimme Sampan kanssa "pohjatonta" lelukoppaa ja syynäsimme kaikki hyllyt useaan kertaan, mutta bongasin possunorsun lelukopan syövereistä vasta, kun olimme antaneet jo periksi :D En muistanutkaan miten ihanan pehmeä ja pörröinen possunorsu alunperin oli! Kotona tarjosin Sonalle molempia possuja, ja kappas vain - tyttö valitsi mieluummin uuden possunorsun!
 |
| Samppa kyllä totesi, ettei vanhaa possua voi heittää roskiin. Yritän siis korjata ja pestä sen... |
Koirakavereita on treffattu ahkerasti sekä Pieksämäellä että Jyväskylässä, mutta kuvia ei ole ollenkaan - olisikohan taas aika ryhdistäytyä? :D Tänään kyllä yritin ryhdistäytyä ja varasin kameran jo valmiiksi, kun olimme lähdössä koirapuistoon Armi-villakoiran kanssa, mutta hillitön lumi- ja räntäsade sai minut jättämään kameran kotiin. Eikä tuolla pyryssä mitään kuvia olisi saanutkaan... Jospa ensi kerralla sitten? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti