Oho, unohtui - pallohullutuskuvia Metosniemestä ;)

Tosiaan, sunnuntaisen Metosniemen metsälenkkimme yhteydessä pysähdyttiin myös tällaisella hiekka-aukealla - Sona sai kirmailla vapaana, nauttia vielä lämpimästä auringonpaisteesta ja hypellä pallon perässä :) Jotenkin nämä kuvat unohtuivat kameraan, mutta onneksi pääsevät päivänvaloon nyt! Toivottavasti aurinkoisia kelejä riittäisi vielä pitkälle syksyyn, niistä me tykättäis ;)

Lupaavasti pallohullu!

Tämä pallohullu on kyllä sikäli mielenkiintoinen tapaus, että se juoksee aivan innoissaan pallon perässä, mutta sen saavutettuaan jää katsomaan vuorotellen palloa ja sen heittäjää :D Joskus harvoin Sona hieman maistaa palloa ulkona, mutta ei kanna sitä varsinkaan pitkiä matkoja. Sisällä palloa puolestaan voi kuljetella ja erityisesti maistella - ehkä siiseli joskus ymmärtää, että pallot eivät ole syötäviä puruleluja? :D

Näitä kuvia katsellessa ihan harmittaa katsoa ikkunasta ulos masentavan harmaaseen vesisateeseen...!

Mä tuun, mä tuun, mä tuun!

Luoksetuloa on harjoiteltu edelleen mahdollisimman usein ja tehokkaasti, ja reippaasti kyllä tottelee - huh hienoa! Näin jatketaan :)

Pieni koira, iso varjo :D

Tänään Sona kohtasi uuden jutun, kun Jyväskylän asuntoomme tuli ensi kertaa vieraita sen aikaan! Pieksämäellä se on jo tottunut ovikelloon, mutta Jyväskylässä olemme olleet toistaiseksi vähemmän. Ovikelloa olen täällä rimpautellut huvikseni lähtiessä ja tullessa, eikä Sona ole reagoinut juuri ollenkaan. Tänään ovikellon soidessa se hieman hätkähti, mutta en reagoinut ovikelloon heti, vaan vasta viiveellä - heti kun Sona oli päättänyt antaa asian olla. Yhtään se ei haukkunut, jes! :) Sona oli tavannut tulijan pari kertaa aikaisemminkin, mutta vahvistin silti vieraan olevan mukava antamalla hänen syöttää Sonalle nameja heti eteisessä :) Hienosti meni, hieno pentu!