Sona, Nomi & talven ensihuurre

Loman lopuksi eli viime viikonloppuna maa sai kauniin hennonvalkoisen huurteen koristeekseen, ja kamerahan oli kaivettava heti esiin! Sateessa on kurja kuvata, mutta apua, miten ihanaa oli ulkoiluttaa kameraa pienessä pakkasessa ja kauniissa maisemassa! :) Oikeaa luntakin maahan saatiin, mutta se satoi pimeällä ja ehti sulaa pimeällä myös pois... Pilkkopimeässä kiusasin kamerakännykkääni yrittämällä kuvata Sonaa lumessa, mutta yrityksen tulokset ovat niin säälittävät, että taidan jättää ne julkaisematta :D Sona yllätti meidät jälleen ja vaikka oletimme lumen ällöttävän sitä, Sona hyppelehti, riekkui ja telmi puuterilumessa aivan innoissaan! Mainio pentunen! :) Nyt kuitenkin huurrekuvia!

Ihana huurre, ihana valo, ihana koira!

Sitten päätettiin hakea Anneli ja Nomi mukaan ulkoilemaan!

Mitähän tässä tapahtuu? :D

Nomi

Sona

Kaverukset!

Yhteistyö pelaa niin hyvin, että kieltäkin lipsutellaan yhtä aikaa! :D

 Ja sitten takaisin pihalle!

Vihdoin vaatekuvia! Tässä Sonan punainen neulepaita :)

Joko saadaan namia?

Nomi, joulukuussa jo 3-vuotias!

Komea poju!

Sonaa ei huvittanut poseerata, nurmen uumenista löytyneet jäniksen papanat olivat paljon jännempiä!

Äkkiä sisälle!

Tarkkailijat 

Neuletyttö

Sadepäivänä aurinko ilmestyikin yhtäkkiä taivaalle

Syyslomalla tapahtunutta:

Oli satanut koko päivän taukoamatta ja olin ihan tuskissani tylsistyneenä sisällä. Olin niin odottanut kauniita, aurinkoisia lomapäiviä ja pöh - vettä satoi, satoi ja satoi! Sitten toiveeni toteutui. Aurinko pilkahti taivaalle ja sade lakkasi....

Joten päätin tietysti sännätä heti ulos! Sona ei heti ollut päätöksestäni samaa mieltä...

Mitä sä oikein vouhkaat?

 Aurinko paistaa, Sona! Lähdetään ulos!

Ai ulos?

Haukotuttaakin niin vietävästi....

Ja venytyttää...ei taida jaksaa lähteä mihinkään....

On pakko lähteä? Mikä se sellainen "pakko" on?

Pienen suostuttelun tuotettua tulosta sain Sonan ylös ja valjaat sille päälle. Nappasin kameran ja pallon mukaan, ja kiirehdimme viimein pihalle! Onneksi oven avauksen päässä on kotiranta :)

No onhan täällä ihan kivaa! 

Ylpeä palloilija :D

Kipin kapin

Kyllä meidän kelpaa! Kotiranta on niin kaunis!

Ja niin on Sonakin! 

Ulkoilun päätteeksi palloteltiin vielä vähän sisällä ja Sona päätti näyttää koko pituutensa kameralle ;D

Mä olen jo NÄÄÄIN iso!

Sitten nukutti taas hyvin :)

Syyslomalla pitää...

...ennen kaikkea levätä! sanoo Sona ja näyttää esimerkillisesti mallia ;D

Ensimmäisenä loma-aamuna näytti tältä pitkän aikaa...

Näin paljon väsytti arjen jäljiltä!

Lomalla saa myös helpommin etuoikeuksia, ja pääsee vähän enemmän sänkyyn loikoilemaan...

Ja viekkuun! :) 

Välillä ei olisi huvittanut poseerata...

Tyynyjen välissä on turvallinen kolo!

Samppaa pitää kuunnella tarkkaavaisena!

<3

Nautiskelija(t)!

Zzzzzzz.....

Etteks te muka lepää näin tehokkaasti lomalla, häh?

Lisättävä on vielä, että meidän ei-koiraa-sänkyyn -politiikka on lievennysten jälkeen päätynyt sellaiseksi, että Sona pääsee aamulla herätyskellon soidessa hetkeksi viereen sänkyyn (se jo tietää sen, herää välittömästi kellon soidessa ja nostaa tassunsa sängyn laitaa vasten :D) ja illalla pääsee samoin hetkeksi nukuttelemaan viereen. Yöt se nukkuu kiltisti omassa pedissään sängyn vieressä :)

Kyllä nyt jaksaa taas arkea vähän paremmin!

Niin ja ps. tehtiin me lomalla muutakin kuin löhöiltiin! ;) Siitä lisää myöhemmin!

If we try hard enough, we can be whatever we want

Eräänä lokakuisena päivänä oltiin Sampan ja Sonan kanssa Palokin hiekkakuopilla haaveilemassa, riehumassa, kuvailemassa ja rentoutumassa. Kameran takana oli poikkeuksellisesti Sam, joten minun tehtävä oli toimia pallonheittäjänä ja Sonan kuvattavana;) 

Up, up, up we go!

Syöksysiiseli

Nyt taitaa mennä auttamatta pallosta ohi?

Näin hienosti meillä palautetaan pallo :)

Ja näin hienosti pelastetaan pallo, kun pallonheittäjä mokaa eikä saa palautettavasta pallosta otetta :D

Oletko nyt valmis, Sona?

Otsikko viittasi lähinnä tähän Sonan supermies-kuvaan, vain viitta puuttuu, niin kuin eräs ystäväni sanoi :D

Leikittäiskö vielä?

Kuten arvata saattaa, Sonan silmät, suu, nenä ja korvat olivat aivan hiekkaa täynnä kotiin palatessamme!