maanantai 29. lokakuuta 2012

Sadepäivänä aurinko ilmestyikin yhtäkkiä taivaalle

Syyslomalla tapahtunutta:

Oli satanut koko päivän taukoamatta ja olin ihan tuskissani tylsistyneenä sisällä. Olin niin odottanut kauniita, aurinkoisia lomapäiviä ja pöh - vettä satoi, satoi ja satoi! Sitten toiveeni toteutui. Aurinko pilkahti taivaalle ja sade lakkasi....
Joten päätin tietysti sännätä heti ulos! Sona ei heti ollut päätöksestäni samaa mieltä...

Mitä sä oikein vouhkaat?
 Aurinko paistaa, Sona! Lähdetään ulos!
Ai ulos?

Haukotuttaakin niin vietävästi....
Ja venytyttää...ei taida jaksaa lähteä mihinkään....
On pakko lähteä? Mikä se sellainen "pakko" on?
Pienen suostuttelun tuotettua tulosta sain Sonan ylös ja valjaat sille päälle. Nappasin kameran ja pallon mukaan, ja kiirehdimme viimein pihalle! Onneksi oven avauksen päässä on kotiranta :)

No onhan täällä ihan kivaa! 
Ylpeä palloilija :D
Kipin kapin
Kyllä meidän kelpaa! Kotiranta on niin kaunis!
Ja niin on Sonakin! 

Ulkoilun päätteeksi palloteltiin vielä vähän sisällä ja Sona päätti näyttää koko pituutensa kameralle ;D
Mä olen jo NÄÄÄIN iso!
Sitten nukutti taas hyvin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti