Sosiaalinen siiseli

Sonan (ja taustajoukkojen) viikonloppu oli harvinaisen kiireinen, ja nyt kun olen saanut koulujutut jälleen ajantasalle, on Sonan blogin päivittämisen vuoro :)

Perjantaina oli Sonan ensimmäinen koulupäivä, oikeasti. Lähdimme nimittäin aamulla opettaja-äitini mukaan ala-asteelle käymään. Erinomainen tilaisuus sosiaalistaa Sonaa lapsiin ja lapsia koiranpentuun ;D Sovimme äitini kanssa, että Sona on lapsille yllätys, joten ensin lapset hiipivät hiljaa luokkaan ja istuivat rinkiin. Heille oli kerrottu, että heille on luvassa yllätys, jota varten heidän täytyy olla hiljaa ja liikkua rauhallisesti. Sitten otin Sonan matkustuskopan esiin ja avasin sen. Ensin Sonaa jännitti aivan hirveästi, hyvä että edes kopistaan ulos uskalsi - ja kaikki vielä tuijottivat pientä koiraa! Namit kelpasivat koko ajan, joten pentu pysyi ihan rauhallisena kuitenkin. Lisää luottamusta luotiin koiran ja lasten välille ruuan avulla, lapset nimittäin saivat antaa Sonalle aamupalan ;) Jokainen oppilas sai kädelleen yhden nappulan, ja sitten Sonan kanssa kierrettiin rinki ympäri, jolloin jokainen sai syöttää pennulle namin. Tämä taidettiin tehdä kahdesti, ja loput nappulat heitin keskelle rinkiä Sonan etsittäväksi. Lopullisesti Sonan jännitys laukesi, kun lapset ringissä istuessaan alkoivat leikkiä hiljaista Peukku-leikkiä. Kun huomio siirtyi Sonasta leikkiin, Sona rentoutui ja hetken sylissäni ihmeteltyään lähti itse tutkimaan ja tervehtimään lapsia. Lopputunti kuluikin leikkien ja Sonaa rapsutellen - kaikki saivat vuorollaan heittää Sonalle palloa ja ottaa pennun syliin rapsuteltavaksi. Kovin innoissaan lapset pennusta olivat ja kun Sonakin tottui tilanteeseen, niin sekin leikki ihan innoissaan lasten kanssa :) Kiva juttu! Otetaan joskus uusiksi! Tässä yksi kuva Sonasta luokassa, taitaa olla minun ottama äidin kameralla...

Koulukoira

Koulusta jatkettiin siskoni luokse eläinlääkäriklinikalle, jossa Sona punnittiin (huikeat 1,6kg), tutkittiin pöydällä, kuunneltiin sydänäänet (kunnossa!) ja pyöriteltiin sylissä. Siskoni on rokottanut Sonan joko meillä kotona tai hänen luonaan, joten pohdimme, että ehkä olisi ihan järkevää käyttää pentua jonkun kerran klinikallakin totuttelemassa :) Tässä vaiheessa Sona oli jo aivan väsynyt, joten vanhainkodissa ukkini luona käyminen jätettiin toiseen kertaan, vaikka alunperin suunnittelin hoitavani kaikki kerralla. Olin luvannut käyttää "lainakoirani" Flicka-englanninsetterin 6-vuotisrokotuksilla, joten Sona sai levätä matkustusboksissaan mukana kulkiessaan. Flickaa Sona vielä vierastaa, kopasta piti purista ja ihan haukahtaakin, jos Flickan utelias kuono ujuttautui takapenkiltä liian lähelle Sonan koppaa. Flicka oli tosi kiltisti eikä hermostunut vaikka pentu jännitti - kiltisti meni myös rokotus, punnitus ja kynsien leikkaus, hyvä Flicka! :)

Perjantai-iltana meidät yllätti siskoni opiskelukaveri, joka tuli kylään Koira-saksanpaimenkoiransa kanssa. Jälleen, Sona jännitti isoa koiraa. Hurjan kiinnostunut Sona kuitenkin oli Koirasta ja häntää heiluttaen yritti uskaltaa lähemmäs, mutta kun Koira katsoi tai lähti tulemaan Sonaa kohti, piti Sonan heti haukahtaa ja murista. Pikku hiljaa koirat saivat tottua toisiinsa, ja koko ajan tilanne oli parempi. Koira oli älyttömän kiltisti eikä välittänyt vaikka Sona pörisi, joten tämä oli jälleen hyvää sosiaalistamista Sonalle :)

Koira & Sona

Lauantaina lähdettiin ensin tutustumaan kampaamoon, jossa Sam kävi parturissa. Sonan kanssa lueskeltiin lehtiä, kiltisti pentu nukkui sylissäni koko ajan :) Sitten suunnattiin Suonenjoelle, Sonan kasvattajan luokse. Ensin Sonaa jännitti, mutta taas - paikkaan totuttuaan se mukelsi sohvien alla ja ympäriinsä aivan kuin silloin, kun Sonan Marikan luota haimme :D Marikalla oli suurinpiirtein Sonan ikäinen Sara-pomeranian, jonka kanssa Sona olisi voinut leikkiä vaikka koko päivän! Näitä kahta seuratessa aika hujahtikin nopeasti :D

Sona ovelasti piiloutui sohvan alle, ettei Sara pääsisi näykkimään ja härkkimään Sonaa, mutta itse kyllä repi Saran turkkia aina kun vaan ehti!

Touhukaksikko

Äkkiä piiloon!

Sona tapasi myös pitkästä aikaa äitinsä Lissun eli virallisesti Duppy Xtravaganzan :) Tytär on huomattavasti tummempi kuin äitinsä, vaikkei sitä kuvasta niin näekään - salama vääristää värejä. Sonan isä on myös melko vaalea, joten mistä lie tyttö värinsä perinyt ;D Omaa silmää kyllä tuo tummempi miellyttää eli ei haittaa ollenkaan! Harmi vain, että Sonan mainio tumma häntä on alkanut vaalentua ruskeaksi! Luovutusikäisenä se oli oikeastaan kokonaan musta, nyt enää hännänpää on kokonaan musta. Niin kuin kuvasta näkyy, häntä näyttää siinäkin ruskealta ennemmin kuin mustalta. 

Äiti & tytär

Näissä kuvissa väriero näkyy ehkä paremmin? Vasemmalla Lissu, oikealla Sona.

Lissunen <3

Sonaa tervehtimässä oli myös Huli - mikä söpönassu! Pentujen leikit kyllä suorastaan ällöttivät Hulia, ja sen piti heti komentaa, jos pennut kävivät riekkumassa liian lähellä... Kas kummaa, sillä Sonaa haettassa juuri Huli oli se, joka häsläsi ;D

Aikuistunut Huli

Kotiin Sona ei olisikaan millään lähtenyt, vaan paljon mieluummin olisi jäänyt Saran kanssa leikkimään!

Sunnuntaina käytiin vielä Sonan kanssa Eijaa ja Annelia tervehtimässä, ja koirapojat ja Sona saivat taas leikkiä niin paljon kuin sielu sieti! Nomi ja Sona osaavat jo leikkiä keskenään niinkin, että vetävät samaa lelua. Kun Nomi ravistelee lelua, hyppii Sona lelun toisessa päässä ;D Sona ja Röllin pusuttelu jatkui kuten ennenkin, mahdoton siiseli! :D Harmi, ettei ollut kameraa mukana - ja jäi ne seisotus/vaatekuvatkin ottamatta, mutta jospa ensi viikonloppuna, kun pääsen taas järjestelmäkameraani käsiksi ;)