Kun on hyvin pieni koira, ja saa (kerrankin, lisää Sona) hyvän luun kaluttavaksi, pitää se pienen koiran logiikan mukaan ensin piilottaa ja säilöä. Vasta kun luu sitten sattumalta taas löytyy, on sen syömisen aika. Loogista, eikö?
 |
| Pieni koira ja hyvä luu |
 |
| Mihin sen piilottaisi? |
 |
| Keittiöön? |
 |
| Sohvalle? |
 |
| Tv-huoneeseen? |
 |
| Sohvan taakse? |
Noin varttitunnin ympäri taloa juostuaan sekä itkettyään ja vinguttuaan samalla surkeasti, Sona löytää hyvän piilon!
 |
| Hahaa! Stiinan laukkuun! |
 |
| Tyytyväinen piilottelija ihailee työtänsä :D |
 |
Ja kas - sieltähän se luu pilkottaa...lompakkoni välistä!
On avaimet, puhelin, purkkaa, kaulapanta ja pallo, mutta toki pieni koira ymmärtää, että parhaiten luu säilyy lompakon välissä! |
 |
| Vai säilyykö? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti