Huh siksi, että yhdistelmä englanninsetteri & chihuahua onnistui ihan mukavasti! ;) Kaikenlaista hullua minä keksinkin tehdä...
 |
| Sona lienee samaa mieltä, hullu omistaja... ;D |
Siispä, tapasimme Flickan heidän takapihallaan - otin Flickan lyhyeen hihnaan ja päästin Sonan vapaaksi. Sona kirmasi pitkin pihaa, Flicka puolestaa höntysi Sonan perään. Lopulta Sona kuitenkin uskaltautui minun luokse ja hyppäsi syliin, josta sitten uskaltautui hieman nuuskimaan Flickaa. Jos Flicka tuli liian lähelle, Sona komenti heti murisemalla ja ihan haukahtamallakin. Siedätyshoitoa Sonalle ;) Sitten nappasin molemmat mukaan ja lähdimme kävelylle. Alku oli, arvatenkin, puhdasta kaaosta! Sona ei halunnut kävellä ollenkaan Flickan kanssa, Flicka riekkui innoissaan sekä lenkistä, minusta että koirakaverista, ja minä yritin rauhoittaa Flickaa ja toisaalta rohkaista Sonaa. Yllättävän nopeasti Flicka kuitenkin rauhoittui kulkemaan oikealla puolellani, mieluummin tietysti vähän edellä, ja silloin Sona uskalsi kipittää perässä :) Pakkasta oli 15 astetta, joten kiersimme vain korttelin ympäri, etteivät tytöt paleltuisi. Setteri-Flicka on pakkasella herkkä erityisesti tassuistaan, tosin tällä kertaa se oli niin innoissaan, että tuskin edes huomasi kylmää :D Lisäksi Flicka tietysti päätti vaihtaa karvansa juuri ensimmäisten pakkasten tultua ja on tällä hetkellä aivan bikineissä. Tämä on tyypillistä Flickalle, aina loppusyksystä/alkutalvesta se heittäytyy aivan kaljuksi ja sitten palelee pakkasessa... Sonalla oli takki ja tossut jaloissaan, ja reipasta vauhtia kun mentiin, niin tuntui tarkenevan ihan mukavasti. Välillä Flicka kääntyi taaksepäin katsomaan Sonaa ja yritti haastaa pentua leikkiin, mutta kielsin tiukasti, sillä Sona ei lämmennyt ollenkaan Flickan leikkiyrityksille. Alkukaaos oli oikeastaan ainut tyttöjen aikaansaama kaaos, ja sen jälkeen pieni lenkki oli oikeastaan ihan miellyttävä :)
Kävelyn jälkeen menimme vielä kaikki yhdessä sisälle, jotta Sona oppisi sietämään Flickaa paremmin ja paremmin. Flicka oli hienosti rauhassa sisällä, ensin minulla hihnassa, mutta lopulta otin sen pois, sillä Flicka vain makoili tai istuskeli lähistöllä. Sona istui ensin Flickan omistajan, Karin, jalkojen juuressa turvassa ja tutkiskeli keittiön pöydän alusen, mutta uskaltautui sitten minun syliini Flickan viereen :) Namit eivät oikein maistuneet Sonalle, ja Flickalle piti pöristä heti, kun se tuli liian lähelle. Flicka oli onneksi tosi fiksu, ja uskoi Sonan komentamista, eikä enää sen yhden kerran jälkeen yrittänytkään tulla liian lähelle. Hieman ihmeissään setterityttö kyllä oli mokomasta kirpusta, joka vielä komentaakin niin napakasti... Kun Flicka vetäytyi kauemmas torkkumaan, Sona uskaltautui tutkimaan ja kierteli ympäri olohuonetta. Namitkin alkoivat taas maistua ;) Otetaan pian uusiksi, tästä tämäkin ystävyys lähtee :) Kuvia arvatenkaan ei ole, sillä minulla oli kädet aivan täynnä pientä ja isoa koiraa!
 |
| Huh, mikä reissu! |
Voi, täältähän löytyi söpö tyyppi! Todella sama väritys kuin porukoideni Dina-tytöllä. :) (Löysitkin sen varmaan jo meidän blogista)
VastaaPoistaDina on aika hyvää pataa isojenkin kavereiden kanssa, se kun on kasvanut labradorien lähipiirissä! Ja Dina kyllä pistää isommatkin kaverit kuriin ja järjestykseen ja kyllä on munkin labradorit ihan DInan tossun alla. Jopa maailman ahnein Luna ei uskalla syödä Dinan lattialle jääneitä ruokia/luita. Yksi paha mulkaisu Dinalta riittää ja labradorit tottelee. Dina oli keväällä mun mukana labradorien tokoleirillä ja niin vaan pieni tyyppi sujahti ekan illan jälkeen (ensin pikkuisen jänskätti, mutta se unohtui pian) isojen sekaan mainiosti! Se lenkkeili kymmenen labradorin kanssa, kaikki ihan vapaina ja onnellisina. Mainio tyyppi kyllä! Selvästi kasvanut isojen kanssa pennusta asti. :)
Muistan joskus lukeneenikin Dinan reissusta labradorien leirille, loistotapaus! :) Kyllä vaan pienen koiran reaktiossa on selvä ero, jos omassa perhepiirissä on suurempiin koiriin totuttu. Ihanan Ennan takia aloin blogiasi jo aikoja sitten seurata, se on niin upean värinen! ;)
PoistaSona on periaatteessa hyvää pataa kaikkien koirien kanssa niin kauan kuin muut eivät tunge sen iholle tai pidä kovaa meteliä - mutta arvatenkin innokkaita lähempää nuuskuttelijoitakin olisi, ja ne saavatkin sitten kuulla Sonan matalaa murinaa. Sona on vähän hitaasti lämpenevä, jos toinen on kovin raisu. Tosin hyvin pienet koirat, erityisesti muut chihuahuat, ovat Sonan mielestä oikein hyviä leikkikavereita heti alusta asti ;) Hiukka roturasistin vikaa! Flicka-setteri on niin innokas, vaikka onkin jo 6-vuotias, että sen riehuminen menee Sonalta ihan yli hilseen ja siksi saakin Sonan pörisemään. Mutta Sona on kyllä nopea sopeutumaan, ja luulenkin, että aika nopsaan se alkaa sietää Flickaakin. Varsinkin, kun "joutuu" nyt joululomani aikaan Flickaa useammin tapaamaan ;)
Mukavaa joulunodotusta teille ja rapsutuksia koko laumalle! :)