Sonan toipuminen etenee hienosti. Lauantaina hörökorva sai viimeiset kipulääkkeet, se tottui viidessä päivässä lääkkeiden ottoon niin mukavasti, että peräti nuoli viimeisen annoksensa suoraan lusikasta. Mahdottoman kiltti eläin! <3
Rölli-cavalier tavattiin ekaa kertaa leikkauksen jälkeen juuri samaisena lauantaina, ja Sona omi Röllin herkkuluita ihan entiseen tapaansa ;) Röllin kanssa Sona ei niinkään paini tai riehu, joten Sona sai touhuta rauhallisesti vapaana. Sunnuntaina, viimeisenä päivänä ennen muuttoa takaisin Jyväskylään, tavattiin vielä uudelleen sekä Rölli että Nomi-chin. Tällä kertaa Sona oli koko ajan hihnassa, jottei se riehuisi liikaa Nomin kanssa...olipahan taas piteleminen pienessä koirassa :D
Tikit ovat edelleen siistit ja napakat eikä haava ole vuotanut ollenkaan. Ihanaa, että toipuminen on ollut näin nopeaa ja helppoa - kaikki kauhukuvat tietysti pyörivät mielessäni jo koiraa eläinlääkärille viedessämme! Nerokkaasti luin etukäteen netistä kaikki kauhutarinat sterilisaatioihin liittyen ja kyllä pelotti ennen, aikana ja jälkeen leikkauksen! Onneksi Sonalla on kuitenkin mennyt näin hyvin :) Yksin ei Sonaa ole kotiin kertaakaan tikkien kanssa jätetty eikä kyllä jätetäkään, kun nyt jo loppuviikosta saadaan tikit pois. Haavasuojapuku kun ei neidillä päällä pysy, niin pihalle mennessä Sonalle on kieputettu tikkien päälle sideharsosta tai idealsiteestä suoja, jottei haava kastu tai likaannu. Enää ei Sona ole ollutkaan niin kiinnostunut tikeistä, useammin nuuskii kuin yrittää nuolla - koko ajan kuitenkin vahditaan.
Jyväskylässä näkyy, miten Sona on tottunut rauhaisaan "maalaiselämään" Pieksämäellä (vaikka toki ollaan liikuttu ns. ihmisten ilmoillakin) ja sitä on muutaman kerran pitänyt hieman ojentaa isoille koirille uhoamisesta... Varsinkin tässä kerrostalon pihassa pyrkii murisemaan ja haukahtelemaankin suuremmille lajitovereille, ehkä kuvittelee puolustavansa omaa pihaansa kuten kotona Pieksämäellä? Kuri on kuitenkin jo palautumassa, suurin osa koirista ohitetaan ihan hiljaa.
Maanantai-iltana postiluukustamme kilahti tiedote, että seuraavana aamuna remonttimiehet astelevat paikalle klo 8, oh no! Tiesin, että luvassa on poraamista ja meteliä, joten evakkoon oli lähdettävä! Onneksi Facebookin kautta löysin meille kyläpaikan Keuruulta erään japanese chin-harrastajan luota ja saimme viettää mukavan päivän koiramaisessa seurassa, onhan heillä 5 japanese chiniä, kääpiösnautseri, shetlanninlammaskoira sekä chihuahua :) Sona hyväksyi chinit alkuhämmästyksen jälkeen kavereikseen, mutta perheen kääpiösnautseria ja varsinkin karvaista shetlanninlammaskoiraa piti hieman jännittää... Sona muutenkin tuppaa lämpenemään uusille tuttavuuksille melkoisen hitaasti, mutta eiköhän ensi kerran tavatessamme Sona ole jo tuttavallisempi :) Chihuahuasta Sona oli kovin kiinnostunut, mutta chihuherra puolestaan ei oikein arvostanut vierasta koiraa. Iso kiitos teille Tarja ja koko perhe eilisestä päivästä!
Tänään on sadepäivä, joten lepäillään ja otetaan rennosti...olipahan Sonalle jo eilen jännitystä kun tapasi niin monta uutta koiratuttavuutta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti