Potilastupa - Sonan sterilaation jälkeiset päivät

Alkuviikko on kulunut rauhallisissa tunnelmissa, potilasta hoivaten <3 Sona siis steriloitiin maanantaina 5.8. heti aamuyhdeksän jälkeen ja leikkauksen jälkeen meillä näytti lähinnä tältä:

Paleleva potilas pääsi vällyjen alle lämmittelemään ja lepäilemään. Autossa kotimatkalla availi jo silmiään ja heilutteli häntää, kotona kuukahti moneksi tunniksi nukkumaan välillä ihan pieniksi hetkiksi heräillen. Alkuillasta siirtyi itse horjuvin jaloin toiseen petiin, nukkui lisää. Illalla heräili, joten käytiin pihalla (ei tosin tehnyt mitään) ja herkuteltiin kevyellä, maustamattomalla uunikinkulla... Sona ei itkenyt, ei valittanut - uskomaton selviytyjä!

Silmät taitaa pudota päästä kun on niin hyvää :D

Tiistaina 6.8. ensin aamulla "herkuteltiin" nestemäisellä kipulääkkeellä; pyörittelin herkkupaloja kipulääkkeessä ja pienen keskustelun jälkeen Sona söi ne kiltisti. Aamuruoka maistui kädestä syöttäen ja pihalle teki molemmat tarpeensa valittamatta. Helppo potilas! Sona halusi jäädä aurinkoon makoilemaan, joten mikäs siinä. Kanteli pirteästi käpyjä, katseli ja tutkaili paikkoja. Ymmärsi itsekin onneksi varoa! Pihalla oltiin monta tuntia pienemmissä pätkissä, kyllä nukutti potilasta illalla! Iltaruoka maistui hyvin. Antoi haavalapun olla nätisti paikallaan eikä ollut muutenkaan haavasta kiinnostunut.

Ps. Hyppäsi rahin kautta sohvalle, kun en ehtinyt estää. Oho! 

Keskiviikko 7.8. ja Sonaa alkoi jo leikityttää. Hieman piti rajoittaa neidin touhuja ja alkaa totutella haavasuojapukuun, sillä haavalappu alkoi vähitellen irrota reunistaan. Suojapuku oli päällä myös ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä yönä, mutta ketterä puikula tuli kolmesti siitä ulos ilman sen kummempaa yritystä, joten haavalappu sai silloin riittää. Nyt hakaneulalla hieman lyhyemmäksi muokattu puku pysyi jo paremmin päällä. Kipulääke meni entistä helpommin alas, nuoli sormesta ja sai herkkuja palkaksi. Auringossa (ja välillä viilentelemässä varjossa) nautiskeltiin jälleen monen monta tuntia - Sona seurasi varmaan tunnin verran pihamme poikki hyppelehtivää oravaa :D Aivotyötä sekin, vahtikoiraa väsytti! Ruoka maistui hyvin, herkut samoin. Illalla Sonalle piti silti järjestää aktivointitekemistä, jotteivat leikit yltyneet liian rajuiksi.
Äitini tekemä haavasuojapuku päällä:

Kovasti vielä unettaa, liekö lääkkeelläkin vaikutuksensa asiaan...

Ja puvusta ulos luikerrelleena, haavalappu esillä...

Illalla haavalapun reunat alkoivat yhä enemmän ärsyttää Sonaa, tietysti liima kutitti. Sona vain nuoleskeli haavalapun reunoja, ei itse repinyt sitä ollenkaan. Rapsuttelin itsekin varovasti lapun reunoja saamatta juurikaan mitään apua aikaan...päätettiin kuitenkin selvitä yön yli.

Torstaina 8.8. heräsi aamulla hyvin uninen koira - otettiin lääkkeet ja käytiin pihalla, mutta sitten Sona painui suoraan takaisin nukkumaan. Vasta puolilta päivin houkuttelun tuloksena Sona söi aamupalaraksut. Haavalappu häiritsi yhä enemmän ja enemmän ja Sonalla oli suorastaan tukala olo. Ihan ahdistuneena se nuoleskeli ja nuoleskeli, mutta lappu pysyi paikallaan, vain reunat hieman repsottivat. Kun en itsekään saanut lappua irtoamaan herkästä vatsanahasta, kilautin pieneläinklinikalle. Sieltä sain tiedon, että heillä on ainetta, jolla lapun liiman saa irtoamaan kivutta, joten lähdimme suoriltaan sinne. Ja helpostihan se kävikin! Ainetta levitettiin haavalapun liiman päälle ja hetkessä se irroitti haavalapun ilman kipua tai nahan repimistä - tästä aineesta olisin halunnut tietää jo leikkauspäivänä, jotten olisi edes yrittänyt itse irrottaa lappua! Pieneläinklinikalta otettiin myös leikkauksen hintaan kuuluva kauluri varalta mukaan.

Leikkaushaava näyttää jo näin siistiltä!

Klinikalta tullessa pyörähdettiin tervehtimässä Annelia ja Nomi-chiniä, ja kyllä oli Sonassa piteleminen, ettei se riehunut liikaa! Iloinen jälleennäkeminen siis. Pidin Sonaa koko ajan hihnassa tai sylissä kaiken varalta, ei oikein vielä ole leikkien aika. Kiltisti se onneksi suhtautui kohtaloonsa, vaikka kyllä koiria ihmetytti, kun eivät päässeet rälläämään tavalliseen tapaansa!

Iltaruoka ei ainakaan toistaiseksi ole vielä Sonalle maistunut, mutta eilen se kyllä söi paremmin kuin hyvin, joten ei ehkä niin välttämättä nälätäkään... Nomilla käynnin jälkeen on väsyttänyt kovasti, lepo on vielä kovasti tarpeen. Haavalapun poiston jälkeen ei enää haava-aluekaan ole juuri kiinnostanut ja kiltisti kyllä tottelee kiellot, jos siihen suuntaan haaveilee. On tuo haavapuku kuitenkin kätevä, ettei tarvitse koko ajan vahtia. Hiljalleen mennään toivottavasti parempaan ja helpompaan suuntaan koko ajan :)