maanantai 25. helmikuuta 2013

Tuusniemen ryhmänäyttely 23.2.


Lauantaina 23.2. suunnattiin matka Tuusniemelle. Pari vuotta sitten paleltiin lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa, tänä vuonna onneksi ei ollut kuin muutama aste pakkasta ja sisällä hallissa oli ihan mukavan lämmin :)

Ennen kehää piti taas jännittää...
Tuomarina oli hollantilainen Jo Schepers, jolla olen joku vuosi takaperin käyttänyt Flicka-englanninsetterin. Herra käsitteli settereitä silloin tosi kauniisti, ja samoin nyt chihuahuoita! Ymmärsi pentuja, ja kävi ihan kyykkyyn matalaksi, jotta ei säikyttelisi pieniä. Mukava, rento tuomari! :)




 Sona käyttäytyi heti reippaammin kuin viikko aikaisemmin Jyväskylässä :) Touhusi innokkaana kehän ulkopuolella, mutta rauhoittui ravaamaan ja seisomaan kehässä - ihana pentu! Varmuutta ja kokemusta tarvitaan tietysti lisää, mutta ylpeä sai fiksusta pennusta olla :)

Nyt kun vielä handleri ehtisi nopeammin reagoimaan ja monitoimisi ensin hihnan piiloon ja sitten polven tai molemmatkin maahan... Pitää opetella tätä kirppua nyt kunnolla handlaamaan!

 Arvostelu näytti tältä: "8 months. Very good looking young bitch. Very good in type. Good total look. Good rounded head and well placed ears. Dark round eyes. Very good neck. Good topline and tail. Straight legs and good feet. Good coat and condition. Well shown. Good mover. Very promising."

Tuloksena aivan mielettömän hieno PEK-1 VSP-pentu! Arvostelukin on aivan ihana!
Kyllä kannatti lähteä :)
Tämä olikin sitten Sonan viimeinen pentuluokkakäynti, sillä 28.2. Sona täyttää 9kk ja siirtyy siis junioriluokkaan. Kevään näyttelyitä jo suunnitellaan... ;)

ROP-pentu Siruliinun Magnificent Illusion
VSP-pentu Duppy Zahara Sun
tuomari Jo Schepers
Onnelliset! :)
Lopuksi vielä palkintoposeeraus :)

 Ps. Ihana Nomi oli hienosti AVO ERI-2! Viimeinen serti jäi vieläkin saamatta...aijai...

maanantai 18. helmikuuta 2013

Jyväskylän ryhmis 17.2.

Sunnuntaina suunnattiin Jyväskylän Paviljonkiin ryhmänäyttelyyn, Sonan ensimmäiseen näyttelyyn!

Sona yllätti reippaudellaan eikä kauhistunut näyttelypaikkaa eikä valtaisaa ihmis- ja koiramäärää :) Ei tarvinnut yhtään murista eikä haukkua kenellekään!
Ennen kehän alkua harjoiteltiin kehässä ravia ja seisontaa sekä pöydällä seisontaa - kaikki meni mukavasti heti kun Sona tasoittui ja rauhoittui kuuntelemaan, mikä sekin tapahtui yllättävän noepasti :) Ensin kehää piti nuuskia hirmuisesti (jos siellä vaikka olisi ollut jotain syötävää!), mutta sekin unohtui kun mitään ihmeellistä ei löytynyt. Pöydällä seisontaa Sona ensin jännitti kovasti, mutta totuteltiin rauhassa ja sekin sujui sitten näyttelypaikalla kivasti.

Lyhytkarvaisia narttupentuja oli ilmoitettu viisi Hans Lehtisen arvosteltavaksi.

Sona ravasi tosi nätisti vaikka edessä ja takana oli koirat. Ajattelin etukäteen, että takana ravaava saattaisi ahdistaa Sonaa, mutta niin kauan kuin takana tuleva pysyi tarpeeksi kaukana, ei Sonan tarvinnut edes vilkuilla taakse.

Mä kökötän hassusti, mut tilanne vaihteli niin nopeasti - välillä So seisoi hienosti vapaana ja välillä vaati asettelua.

Sain aseteltua Sonan nätisti pöydälle ja Sona tervehti kiltisti tuomaria :) Hampaatkin Sona antoi katsoa rauhassa, jes! :) Sitten Sona keksi yrittää pyrkiä tuomarin syliin, jonka jälkeen kun asettelin Sonan takaisin, tuomari alkoi kovakouraiseksi. Hän kouraisi Sonasta kiinni, käänsi sen pöydällä itseensä päin ja ravisteli pentua etujaloilta takajaloille?! Tässä vaiheessa olin aivan hämmentynyt, ja kun yritin ottaa Sonasta kiinni ja takaisin omiin käsiini aseteltavaksi paremmin, tuomari heilautti käteni pois omalla kädellään. Sitten hän ihmetteli, kuinka pentu hieman vapisee! No ihmekös tuo, jos sitä ravistelee muutenkin jännittävässä tilanteessa korkealla pöydällä ja vielä sen ensimmäisessä näyttelyssä?! Käsittämätöntä käytöstä - ja aivan tarpeetonta kovakouraisuutta! Muille pennuille hän ei tätä ravistelua tehnyt, joten hämmentyneeksi tästä käsittelystä jäin. Toivottavasti Sonalle ei tästä jäänyt pöytäkauhua - en tosin ihmettelisi vaikka olisi jäänytkin! :(


Pöydällä kauhistuttuaan Sona onneksi ravasi tosi nätisti ja rauhassa kolmion ja edestakaisin, mutta lattialla seisominen olikin sitten vaikeaa, kun pennun itsevarmuus oli murentunut pöydälle.
Hämmentyneenä sitten palattiin luokkakehään, ja Lehtinen sijoitti meidät yllättäen toiseksi! Tulokseen olen tosi tyytyväinen, mahtava juttu! :) ...mutta tuomarin käyttäytyminen jätti toivomisen varaa. Eipähän tarvitse koiria enää hänelle viedä höykyytettäväksi...

Arvostelu:
"Hyvin kehittynyt pentu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä päätyyppi ja ilme. Sopiva rinnan syvyys. Vielä hyvin kevyt runko. Pitäisi seistä tukevammin takaa. Saisi esiintyä hieman rohkeammin. Liikkuu hieman ahtaasti takaa ja vispaten edestä."

PEK2!

Palaamme näyttelykehiin heti lauantaina Tuusniemellä, peukut pystyyn :)

Nomi-chin oli reissussa mukana Annelin kanssa, ja pikkumiäs oli mukavasti AVO EH 1! Tuomarilla oli viisi tai kuusi (?) harjoitteluarvostelijaa mukana kehässä, joten kyllä Nomia tutkittiin joka kantilta ihan koko rahan edestä :D Nomin näyttelyt jatkuvat myös Tuusniemellä :)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Vatsanväänteitä

Taisin viime kirjoituksessani mainita, että Sonan vatsa on ollut "hieman" sekaisin? No, enää ei "hieman" riitä kuvailemaan tätä karmivaa vatsatautia, joka meille kotiutui liiankin hyvin :( Yhdeksänä peräkkäisenä yönä juoksimme Sonan kanssa pihalla enemmän ja vähemmän, ja voin sanoa, että olin vähällä tulla hulluksi. Nukun yleensä sikeästi enkä tosiaankaan heräile pieniin (enkä yleensä suurempiinkaan) ääniin, joten tässä taudissa oli tälle unikeolle kestämistä. Päivisin Sona ei niinkään ripuloinut, mutta heti kun valot sammuivat, alkoi levoton ravaaminen. Pahimmillaan kävimme yhden yön aikana seitsemän kertaa ulkona! Voitte kuvitella, kuinka skarppina seuraavan aamun luennoilla olin...

Potilas
Sona sai aluksi Canikuria, mutta kun se ei vaikuttanut purevan, vaihdettiin eläinklinikalta ostettuun Promaxiin. Promaxilla tauti menikin sitten vihdoin ohi. Canikurin kanssa Sona sai pelkkää keitettyä kanaa, ja kerran kaurapuuroa, mutta samalla eläinklinikkareissulla ostin sitten Hill'sin i/d:tä. Paikallisella klinikalla oli i/d:tä vain purkkiruokana, joten sitähän se oli otettava. Muutaman kerran piti hörökorvan kanssa keskustella ennen kuin se vakuuttui, että purkkiruokaakin voi syödä. Arvasin, että tarpeeksi nälkäisenä Sona kyllä söisi - ja niinhän se tekikin.


Onneksi Sona pysyi oikeastaan koko ajan iloisena ja pirteänä omana itsenään, tietysti vatsan selvästi kipuillessa oli pieni aivan surkeana. Painokin on pysynyt hyvänä, onhan ruoka ja vesi maistuneet koko ajan hyvin. Oksennuksilta selvisimme melkein. Toisena Promax-päivänään Sona nimittäin pari tuntia lääkkeen ja aamupalan jälkeen puklasi aivan kaiken kerralla ulos, mutta ei kyllä sen jälkeen ole oksennellut. Onneksi. Sunnuntaina me mökkihöperöt uskaltauduttiin jo ihan ihmisten ilmoille, ja kyllä me nautittiin :) Selvästi Sonaa kyllä uuvutti kavereiden treffaus, oli loppuillan aivan "taju kankaalla"...

Ei tässä sairastamisen ohella ole paljon muuta saatu aikaiseksi... Mitä nyt leikitty...

Jos heittäisit riepua? pyytää Sona




<3

Toivon, että tämän vatsataudin tarina oli tässä, mutta tänään eli tiistaiaamuna Sona herätti minut tuntia ennen herätyskelloni soittoa ja vaati päästä ulos. Vatsa jälleen löysällä... Siispä heti uusi Promax-kuuri päälle, ja ruokailu jatkuu Hill'sin i/d:llä, vaihteeksi raksuilla. Ehkä ylireagoin nyt pikkujutusta, mutta tuollaisen taudin jälkeen ei kyllä halua ottaa yhtään riskejä... Sormet ristiin, että pääsisimme eroon tästä taudista!




perjantai 1. helmikuuta 2013

Kahdeksan!

Sonalle tuli eilen mittariin kahdeksan kuukautta. Kahdeksan!
Uskomatonta miten aika hujahtaa, kun on kivaa!


Sona juhli merkkipäiväänsä kolmen tunnin leikkituokiolla Nomin kanssa sekä tipsutteli Sampan ja minun seurana illan iloksi vielä lähes kolmen kilometrin lenkin.
On niin ihanaa, kun Sonakin tarkenee ulkoilla! :)
Sonalla on vatsa ollut nyt hiukka sekaisin, on kahtena yönäkin herätellyt meitä, että ulos on päästävä. Viime yönä oli aivan ripulilla, siispä hulautettiin Inupektiä nassuun ja toivotaan pikaista toipumista!

Nyt Sonalle pitää heittää possunorsua, siispä lyhyestä virsi kaunis... ;)

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Unohtuneita, joskaan ei unohdettuja, juttuja

Kolmisen viikkoa sitten Eijan & Röllin luona kävi pieniä vieraita, joita mekin Sonan kanssa päästiin ihailemaan; nimittäin pienet pörröiset bichon frise -pennut Lilo ja Elli sekä pentujen "isosisko" Ilona :) Ilona ja Rölli ovat tuttuja koirakaveripiireistä, molemmat ovat Kennelliiton virallisia kaverikoiria ja säännöllisesti käyvät "töissä" kaverikoiravierailuilla.

Sona oli aluksi aivan ihmeissään...
Sylissä taitaa olla Elli-pentu?
 Hetken pentujen touhuja seurattuaan Sona innostui leikkimään ja töhöttämään pörröjen kanssa :) Ihana oli pentujen leikkejä katsella, lasketaanhan meidän 8-kuinen Sonakin vielä pennuksi... Olivat oikein sopivankokoisiakin leikkikavereita toisilleen, mikä oli tietysti aivan huippua! Pennut olivat hauskasti aivan erilaisia luonteeltaan, Lilo rohkea touhottaja ja Elli rauhallisempi sivusta ihmettelijä - syötävän suloisia molemmat!
Sona hakemassa Lilon leikkimään :)
Lilon vuoro hakea Sona leikkimään pöydän alta :D

 Nyt Lilo jo komentaa - leikkimään sieltä Sona!

 Kevyesti vierähti useampi tunti, ja olisi vierähtänyt vielä useampikin! Hauskoja pentuja, Sonankin mielestä :)
Vasemmalla Lilo, oikealla Elli - meniköhän oikein? Sona ainakin on aivan kuvan oikeassa laidassa! :D
Toivottavasti tavataan pian uudestaan! :)

Viimeaikoina Sona on jälleen kunnostautunut television katsojana. Jyväskylässä televisio on matalammalla kuin Pieksämäellä missään, joten Sona tulee seuranneeksi televisiota paljon enemmän täällä Jyväskylän asunnossamme. Sona muistaa kyllä poikkeuksetta ilmoittaa televisiossa näkyville koirille, että tämä on sitten hänen kotinsa! Ja kissoille, ja hevosille, ja lampaille, ja... Sona reagoi siis yleensä kaikkiin eläimiin (tai eläimiksi luuleviinsa hahmoihin) murinalla tai jos ihan innostuu, niin haukahtamalla kerran tai kaksi. Kiinnostus ja pörinät loppuvat onneksi joko luonnostaan tai sitten kiellosta.
Sonan lempiohjelma on ehdottomasti Pikku Kakkonen - en ollutkaan koskaan huomannut, miten paljon eläinhahmoja lastenohjelmissa on! Pikku Kakkoselle kyllä harvemmin tarvitsee ihan haukkua, sitä vaan tuijotetaan ja muristaan, jos näkyy jotain huolestuttavaa ;D





 Lelurintamallakin on tapahtunut - jännittävää eikö? Sonan pentuajan tutut tuntevat varmasti possunorsun eli norsun, joka sai vaaleanpunaisen värinsä ja possumaisen olemuksensa vuoksi lempinimen "possunorsu". Possunorsu on ehdottomasti yksi Sonan lempileluista, se kelpaa leikkikaluksi poikkeuksetta aina! No, alkuperäinen possunorsu sai äskettäin kyseenalaisen lempinimen "haisupossu" sekä muutaman reiän nahkaansa, joten meillä alkoi uuden possunorsun etsintä. Siispä Tokmannille, possunorsun kotisijoille! Pengoimme Sampan kanssa "pohjatonta" lelukoppaa ja syynäsimme kaikki hyllyt useaan kertaan, mutta bongasin possunorsun lelukopan syövereistä vasta, kun olimme antaneet jo periksi :D En muistanutkaan miten ihanan pehmeä ja pörröinen possunorsu alunperin oli! Kotona tarjosin Sonalle molempia possuja, ja kappas vain - tyttö valitsi mieluummin uuden possunorsun!
Samppa kyllä totesi, ettei vanhaa possua voi heittää roskiin. Yritän siis korjata ja pestä sen...
 Koirakavereita on treffattu ahkerasti sekä Pieksämäellä että Jyväskylässä, mutta kuvia ei ole ollenkaan - olisikohan taas aika ryhdistäytyä? :D Tänään kyllä yritin ryhdistäytyä ja varasin kameran jo valmiiksi, kun olimme lähdössä koirapuistoon Armi-villakoiran kanssa, mutta hillitön lumi- ja räntäsade sai minut jättämään kameran kotiin. Eikä tuolla pyryssä mitään kuvia olisi saanutkaan... Jospa ensi kerralla sitten? ;)


tiistai 29. tammikuuta 2013

A day in the life of Sona

Ei jaksa, ei pysty!
Joskus minusta vaikuttaa siltä, että vaikka itse olen todella aamu-uninen, Sona on vielä kymmenen kertaa aamu-unisempi! Parhaimmillaan se mönkii useamman kerran takaisin sänkyyn ennen kuin pääsemme aamulla ulos asti :D

Kun mittari näyttää -29,9 on liian kylmä. Aivan liian kylmä.
Onneksi Sona ulkoili pakkasesta huolimatta reippaasti - vaatteina villapaita, takki sekä fleecetossut.
No mutta onhan se aikamoisen suloinen! 

Viime aikoina Sona on harrastanut puruluiden "varastamista" Rölliltä, mutta eräänä päivänä Sona sai "lottopotin" mukaan kotiin - uuden lelun! :) Sona saa nykyään vähintään toisen päivän ruuistaan joko tästä uudesta tai Kong-lelusta - ja selvästi nauttii! Kuvissa menossa aamupala - kas kun sanat "nälkä" ja "ruoka" saavat kuitenkin aamu-uniseen koiraan vauhtia ;)


Mietin, että kehtaako tätä seuraavaa kuvaa julkaista ollenkaan, mutta menkööt - kyseessä oli sentään vaatekaapin tammisiivous! Sona oli ensin ahkerana avustajana, sittemmin työnjohtopuolella...bongaa koira!
Ps. Sain karsittua peräti kaksi muovikassillista vaatteita!
Sarjassamme Rölliltä mukaan napattuja luita... Joka päivä Sona kaluaa puruluita - se ei itse asiassa ole vielä (*koputtaa puuta*) kalunnut mitään kiellettyä.
Kaverin puruluut, parhaat puruluut! Maistuu erinomaisesti ;)
Välillä on päiväunien aika...
<3
Pallot ovat edelleen Sonan mielestä huippuja! Erityisesti isäni ja Samppa ovat kunnostautuneet pallopeleissä. Sonaa kuulemma on ihan mahdotonta harhauttaa - aina se aavistaa mihin suuntaan pallon potkaisee ;)

Näyttelyseisontaa ja -ravia on treenattu ahkerasti oikeastaan päivittäin, kun hurahdin ilmoittamaan Sonan Jyväskylän ryhmänäyttelyn lisäksi Tuusniemen ryhmänäyttelyyn! Olin niin vakuuttava, että sain Annelin ja Nomin suostuteltua mukaan ;) Nomin näyttelyt ne vasta jännittäviä onkin, pikkumies on sertiä vaille valio!
Sona 7,5kk <3 Love it!
 Tämä kuva oli pakko laittaa - katsokaa nyt noita kauluskarvoja! Mikä pörrö! :D
Hieman jo silmät luppaa, tästä joutaa jo nukkumaan :)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Leppoisia lomapäiviä





Leikkiä, ulkoilua, lepoa - niistä on meidän uuden vuoden alku tehty ;)










Tänään alkoi mun viimeinen lomaviikko, mutta yritämme kyllä nauttia lomasta aivan loppuun asti! Sen Sona ainakin osaa ;) Me ollaan vietetty leppoisia, joskaan ei laiskoja, lomapäiviä. Sen suurempia uutisia ehkä on vähemmälti, mutta koira ainakin vaikuttaa harvinaisen tyytyväiseltä - kuten omistajansakin :)

Ehkä suurin uutinen viime päiviltä on se, että aivan yllättäen Sonan maitoalakulmahampaat irtosivatkin luonnollisesti! Soitin Uuden Vuoden pyhäpäivien jälkeen paikalliselle pieneläinklinikalle, josta saimme ajan vasta seuraavalle viikolle. Harmittelin sitä, koska olin takuuvarma, että tiukassa tönöttävät kulmurit eivät hievahdakaan itsestään ja olin jo aivan valmis viemään Sonan eläinlääkäriin. Pysyvät kulmurit nousivat nimittäin hieman sivuun maitokulmureihin nähden, eivätkä uudet hampaat suoraan työntäneet maitohampaita pois. Mutta. Tadaa, kaksi päivää ennen varattua eläinlääkäriaikaa havahduin Sonan maiskuttamiseen. Kuvittelin sen hakeneen jälleen joulukuusen alta pienen neulasen järsittäväksi, mutta ällistyinkin aivan täysin, kun huomasin toisen alakulmurin roikkuvan lähes irti. Tönäisin sitä sormellani hieman, nähdäkseni kuinka tiukasti se vielä on kiinni, ja hammas putosikin saman tien. Huh, mikä helpotus! :) Ehdin jo ilmoittaa ilouutisen Sampalle ja ell-siskolleni, ennen kuin katsoin Sonan suuhun hieman tarkemmin. Toinenkin maitoalakulmuri nimittäin puuttui! :) Edellisenä päivänä molemmat kulmurit olivat vielä olleet hanakasti paikallaan, joten äkkiä nämä hammastilanteet muuttuu. Eläinlääkäriaika meni siis heti peruutukseen ja meillä huokaistiin helpotuksesta :) Siispä, Sonan hampaisto vaikuttaa meille oikein hyvältä: 6+6, tasapurenta, vaihtuivat luonnollisesti.

Nyt kehtaa esitellä hammaskalustoa!

Lomalla on tietysti leikitty ahkerasti - erityisesti repimisleikkejä, jotta maitohampaat irtoaisivat ja tietysti palloleikkejä, koska hörökorva on "pikkaisen" pallohullu ;) Sonasta on ihanaa, kun leikittäjiä on ollut monta ja yleensä aina jonkun on saanut houkuteltua leikkimään! 

Varpaatkin aivan harallaan! :D







Kuvat suurenevat klikkaamalla - suosittelen, niin huvittavia ilmeitä Sonalla on ;) 

Sonasta tuo pieni punainen pomppiva pallo on aivan huippu - Sona ei nimittäin saa siitä kunnolla kiinni hampaillaan, joten sillä on pelattava vain tassuilla. Toki Sona on sitä vähän maistellutkin ;) Tämä pomppupallo onkin tosi kestävää materiaalia, sillä pieniä naarmuja lukuun ottamatta se ei ole kärsinyt sen suurempia kolhuja vielä ollenkaan :) Toinen jouluksi ostettu pallo, pehmeä jalkapallo, ei puolestaan enää pitkään kestä kasassa...

Eikö enää leikitä?
Eikö edes pallolla? :)
Onneksi voi pallon kanssa touhuta yksinkin - maistella ja pyöritellä... ;)

Kavereiden kanssa on myös pyöritty ahkerasti, kyytiä on saanut niin Nomi kuin Röllikin. Ihanaa, kun on ollut hieman lauhempia päiviä, niin ollaan päästy metsäänkin riehumaan! :) 



<3